Alku aina hankalaa

  Aloittaminen on vaikeaa, ainakin minulle. Tiedän kirjoittajia, jotka nauttivat aloittamisesta, kun polut ovat auki ja kaikki mahdollista, kun ei ollenkaan tiedä, mihin tarina vie, vaan voi heittäytyä seikkailuun.   Minä en nauti. Aloittaminen on sietämätöntä kiemurtelua, välttelyä ja sijaistoimintoja. Ähkimistä, turhautumista, ahdistusta kun ei saa aloitetuksi ja ahdistusta kun ei tiedä, mistä aloittaa. Prokrastinaatiota, … Lue lisääAlku aina hankalaa

Oma napa

Kirjailijan työssä on vaaransa. Yksi niistä on itsekeskeisyys. Kirjailija kirjoittaa kirjan. Kirja on se tärkeä, ei henkilö kirjan takana, mutta kirjailijan on edustettava kirjaa, joka ei osaa puhua. Kirjoittajaa pyydetään esiintymään messuilla, häntä ehkä haastellaan lehtiin, radioon tai televisioon, hän saa esiintymispyyntöjä. Hän kertoo, miten tuli keksineeksi kirjan aiheen, mihin pyrki kirjoittaessaan, mitä oivalsi, millaisia … Lue lisääOma napa

Siis haluat rahaa?

Kirjailijalta toivotaan esiintymisiä, vierailuja, neuvoja, opettamista, palautetta käsikirjoituksista, tekstejä, kolumneja. Aika usein toivotaan talkootyötä. Kirjailijan on ylitettävä häpeän kynnys palkkiota tiedustellessaan, sillä vastauksena voi olla järkyttynyt hiljaisuus ja sen jälkeen epäuskoinen: “Siis sä haluat tästä RAHAA?” Oikeastaan on reilua, kun esiintymisen tiedustelija ilmoittaa heti kättelyssä: “Ei me mitään voida maksaa, mutta pullakahvit tarjotaan.” Aivan. Pullakahveja … Lue lisääSiis haluat rahaa?

Lastenkirja

Kirjoitan sekä aikuisille että lapsille. Joskus kysytään, onko kirjoittamisessa eroa tai onko lapsille kirjoittaminen helpompaa. Tai miksi kirjoitan lastenkirjoja. Lapsille kirjoittaminen on lyhyempää, usein myös hauskempaa. Se on yhtä vaikeaa kuin aikuisille kirjoittaminen, mutta ponnistus on lyhyempi siitä konkreettisesta syystä, että lastenkirjassa on vähemmän sivuja kuin aikuisten kirjassa. Jos olisin lastenkirjailijana J.R.R. Tolkien/J.K.Rowling (miksi fantasiakirjailijat … Lue lisääLastenkirja

Palaute

Uusimman Kirjailija-lehden (3/2015) teema on palaute, jolla ymmärretään sekä kritiikkiä että kustannustoimittajan antamaa palautetta. Hauska sattuma, sillä olin ajatellut kirjoittaa palautteen vastaanottamisesta.   Palaute auttaa kirjoittaa kehittymään, mutta kehittyäkseen kirjoittajan on osattava vastaanottaa palaute ja pysyttävä silti päämäärään johtavalla tiellä. Jostain käsikirjoittajan ominaisuuksia listaavasta lappusesta muistan tämän: “Pystyy vastaanottamaan palautetta ja kehittämään käsikirjoitusta paremmaksi sen … Lue lisääPalaute

Ensi-ilta

Ensi viikolla on jännittävä ilta. Tiistaina 15.9. Pala palalta pois saa ensi-iltansa teatteri Avoimissa Ovissa Helsingissä. Kirjoittajalle vaikein asia on tällä hetkellä, että en voi tehdä enää mitään edistääkseni ensi-illan onnistumista. Tekemiset on tehty, loppu on ohjaajan ja näyttelijöiden käsissä – ja myös tuurilla on osansa. Voin vain jännittää ja toivoa parasta. Äidin roolin näyttelee … Lue lisääEnsi-ilta

Pyöveli – oikeudenpalvelija ja kuoleman virkamies

Anneli Kanto - Pyöveli, 2015 Gummerus

Idean alkujuuria on useimmiten vaikea jäljittää. Ideat ovat kuin sienirihmasto; ne levittäytyvät ja kasvavat pinnan alla alitajunnassa, kunnes eräänä päivänä, sopivan sateen jälkeen pinnalle poksahtaa tatti, kanttarelli tai seitikki, niin että itsekin yllättyy. Ideahan saadaan. Sitä ei tehdä. Sienirihmastoaan kannattaa ruokkia taiteella, luonnolla, tekemisellä, näkemisellä, kuuntelemisella, lukemisella. Siten se pysyy elinvoimaisena ja tuottaa satoa. Pyöveli-romaanin … Lue lisääPyöveli – oikeudenpalvelija ja kuoleman virkamies

Heimo

Romaanin, näytelmän tai käsikirjoituksen kirjoittaminen –  varsinkin ensimmäistä kertaa – on niin vaativa ja vaikea ponnistus, että kaikki vetoapu tulee ottaa vastaan. Runokokoelmasta en sano mitään, koska runouteen en yllä ja runoilijat ovat ihmislaji sinänsä. Kirjoittava yhteisö antaa vetoapua. Myytti yksinään ja kaikkien hylkäämänä tuhertavasta kirjoittajasta on todellakin myytti. Useimpien kirjailijoiden  takaa löytyy kirjoittava yhteisö. … Lue lisääHeimo

Apuraha

Apuraha on raha-apu. Sitä kirjailija tarvitsee. Pienessä maassa pienet, yhä pienenevät painokset eivät kukkaroa kauan lämmitä. Sanottakoon selvinä euroina: romaanista kirjailija ansaitsee tavallisesti 4.000 – 5.000 euroa eli vuoden työstä kahden kuukauden palkan. Sain keväällä suurimman mahdollisen valtion taiteilija-apurahan, 5-vuotisen. Huomaan, etten ole aiheesta juuri tuuletellut. En edes uneksinut saavani viisivuotista. Varovasti elättelin toivetta kolmivuotisesta. … Lue lisääApuraha

Voiko kirjoittamista opettaa?

Tämä kysymys on klisee, joka pysyy sitkeästi hengissä. Samalla kun ei epäillä, voiko näyttelemistä, soittamista, laulamista tai maalaamista opettaa, yhä edelleen pompahtaa esille ajatus, että a) kirjoittamista ei voi opettaa b) kirjoittamisen opetus latistaa lahjakkuuden ja tuottaa toistensa kaltaisia keskinkertaisuuksia. Yhä elää myytti kirjailijasta, joka ei tunne eikä lue kirjallisuutta, ei tarvitse eikä saa neuvoa … Lue lisääVoiko kirjoittamista opettaa?