Alku aina hankalaa

  Aloittaminen on vaikeaa, ainakin minulle. Tiedän kirjoittajia, jotka nauttivat aloittamisesta, kun polut ovat auki ja kaikki mahdollista, kun ei ollenkaan tiedä, mihin tarina vie, vaan voi heittäytyä seikkailuun.   Minä en nauti. Aloittaminen on sietämätöntä kiemurtelua, välttelyä ja sijaistoimintoja. Ähkimistä, turhautumista, ahdistusta kun ei saa aloitetuksi ja ahdistusta kun ei tiedä, mistä aloittaa. Prokrastinaatiota, … Lue lisääAlku aina hankalaa

Kasvisten syömisestä

Olen kuluneen vuoden aikana pitänyt kasvispäivän viikossa, munat ja maitotuotteet sallittuja. Satuin tekemään uudenvuoden lupauksen julkisesti facebookissa. Motiiveja oli useampikin: päällimmäisenä lihantuotannon ekologinen kuormittavuus mutta myös halu keventää ruokavaliota ja kokeilunhalukin. Aika paljon painoi myös kasvissyöjä- ja vegaanikavereiden esimerkki. Ja hiljalleen kauppojen lihatiskit ovat alkaneet lievästi ällöttää. Olen alkanut nähdä vitriineissä “raaka-aineen” sijasta herttaisia vasikoita … Lue lisääKasvisten syömisestä

Opettaja on VIP

Marraskuulle sattui paljon koulu- ja kirjastovierailuja, viisitoista yhteensä. Toisaalta pimeydessä oli ikävä matkustaa, toisaalta vierailut ja lapset toivat kurjimpaan kuukauteen iloa ja energiaa. Koululaiset olivat toiveikkaita, keskittymiskykyisiä ja täynnä intoa. (No, he olivat enimmäkseen 1. – 3. –luokkalaisia…) En saanut läpileikkausta Suomen kouluista mutta näin kuitenkin aika paljon. Näitä asioita ihailin: joka koulun ja luokan … Lue lisääOpettaja on VIP

Vihan veljet

Historiallisten aiheiden kirjoittajalla on se etu, että tulee itsekin oppineeksi kaikenlaista. Erään työprojektin vaiheilla tutkin ja opin 20- ja 30-lukuja, Lapuanliikettä, Isämaallista Kansanliikettä, heimosotureita, Akateemista Karjala Seuraa ja Vihan Veljet –nimistä Suur-Suomesta unelmoivaa salaseuraa. ​Minua hämmästytti se alkeellisuus ja peittelemätön, itsevarma viha, jolla vastustajiksi koettuja ihmisiä kohti hyökättiin. Vasemmistolaiset olivat “polsuja” (bolshevikkeja), kotimaisia ryssiä, isänmaanpettureita … Lue lisääVihan veljet

Oma napa

Kirjailijan työssä on vaaransa. Yksi niistä on itsekeskeisyys. Kirjailija kirjoittaa kirjan. Kirja on se tärkeä, ei henkilö kirjan takana, mutta kirjailijan on edustettava kirjaa, joka ei osaa puhua. Kirjoittajaa pyydetään esiintymään messuilla, häntä ehkä haastellaan lehtiin, radioon tai televisioon, hän saa esiintymispyyntöjä. Hän kertoo, miten tuli keksineeksi kirjan aiheen, mihin pyrki kirjoittaessaan, mitä oivalsi, millaisia … Lue lisääOma napa

Viisikymppiset televisionkatsojat – ketä kiinnostaa!

Tänä viikonloppuna alkaa kirjoittamani 6-osainen draamakomedia Haamukirjoittaja. Sarja tulee 25.10. alkaen sunnuntaisin uutisten jälkeen ykköseltä.  Televisiosarjan kirjoittamista mietin varmasti myöhemminkin, mutta nyt ovat aiheena televisiodraaman aiheet ja katsojat. Alle kolmikymppiset ovat nettisukupolvea, joka ei edes katso televisiota. Jos katsovat, käyttävät siihen läppäriä tai mobiilia. Ei kaksikymppisten pidäkään notkua television edessä vaan hengailla kavereiden kanssa virtuaalisesti … Lue lisääViisikymppiset televisionkatsojat – ketä kiinnostaa!

Lastenkirja

Kirjoitan sekä aikuisille että lapsille. Joskus kysytään, onko kirjoittamisessa eroa tai onko lapsille kirjoittaminen helpompaa. Tai miksi kirjoitan lastenkirjoja. Lapsille kirjoittaminen on lyhyempää, usein myös hauskempaa. Se on yhtä vaikeaa kuin aikuisille kirjoittaminen, mutta ponnistus on lyhyempi siitä konkreettisesta syystä, että lastenkirjassa on vähemmän sivuja kuin aikuisten kirjassa. Jos olisin lastenkirjailijana J.R.R. Tolkien/J.K.Rowling (miksi fantasiakirjailijat … Lue lisääLastenkirja

Palaute

Uusimman Kirjailija-lehden (3/2015) teema on palaute, jolla ymmärretään sekä kritiikkiä että kustannustoimittajan antamaa palautetta. Hauska sattuma, sillä olin ajatellut kirjoittaa palautteen vastaanottamisesta.   Palaute auttaa kirjoittaa kehittymään, mutta kehittyäkseen kirjoittajan on osattava vastaanottaa palaute ja pysyttävä silti päämäärään johtavalla tiellä. Jostain käsikirjoittajan ominaisuuksia listaavasta lappusesta muistan tämän: “Pystyy vastaanottamaan palautetta ja kehittämään käsikirjoitusta paremmaksi sen … Lue lisääPalaute

Ensi-ilta

Ensi viikolla on jännittävä ilta. Tiistaina 15.9. Pala palalta pois saa ensi-iltansa teatteri Avoimissa Ovissa Helsingissä. Kirjoittajalle vaikein asia on tällä hetkellä, että en voi tehdä enää mitään edistääkseni ensi-illan onnistumista. Tekemiset on tehty, loppu on ohjaajan ja näyttelijöiden käsissä – ja myös tuurilla on osansa. Voin vain jännittää ja toivoa parasta. Äidin roolin näyttelee … Lue lisääEnsi-ilta

Pyöveli – oikeudenpalvelija ja kuoleman virkamies

Anneli Kanto - Pyöveli, 2015 Gummerus

Idean alkujuuria on useimmiten vaikea jäljittää. Ideat ovat kuin sienirihmasto; ne levittäytyvät ja kasvavat pinnan alla alitajunnassa, kunnes eräänä päivänä, sopivan sateen jälkeen pinnalle poksahtaa tatti, kanttarelli tai seitikki, niin että itsekin yllättyy. Ideahan saadaan. Sitä ei tehdä. Sienirihmastoaan kannattaa ruokkia taiteella, luonnolla, tekemisellä, näkemisellä, kuuntelemisella, lukemisella. Siten se pysyy elinvoimaisena ja tuottaa satoa. Pyöveli-romaanin … Lue lisääPyöveli – oikeudenpalvelija ja kuoleman virkamies