Oma napa

Kirjailijan työssä on vaaransa. Yksi niistä on itsekeskeisyys. Kirjailija kirjoittaa kirjan. Kirja on se tärkeä, ei henkilö kirjan takana, mutta kirjailijan on edustettava kirjaa, joka ei osaa puhua. Kirjoittajaa pyydetään esiintymään messuilla, häntä ehkä haastellaan lehtiin, radioon tai televisioon, hän saa esiintymispyyntöjä. Hän kertoo, miten tuli keksineeksi kirjan aiheen, mihin pyrki kirjoittaessaan, mitä oivalsi, millaisia … Lue lisääOma napa

Apurahoista, osa 2

Kun Marcus Aurelius nimesi mietteensä iskevällä otsikolla ”Itselleni” ja kirkkoisä Augustinus bloggasi ”Tunnustuksia”, minun blogikirjoitusteni yleisotsikko voisi olla ”Itsestäänselvyyksiä”. Jatkan silti itsestäänselvällä linjallani, tällä kertaa uudelleen apurahoista. Kirjailijoiden apurahajärjestelmä on melko hyvä, sormituntumalla riittävämpi kuin esimerkiksi näytelmäkirjailijoilla tai kuvataiteilijoilla. Holtittomista ja laiskoista apurahasyöttiläistä vallitsee kuitenkin harhaluuloja, joiden vastineeksi seuraa faktoja. 1. Apurahaa ei saa kuka … Lue lisääApurahoista, osa 2

Apuraha

Apuraha on raha-apu. Sitä kirjailija tarvitsee. Pienessä maassa pienet, yhä pienenevät painokset eivät kukkaroa kauan lämmitä. Sanottakoon selvinä euroina: romaanista kirjailija ansaitsee tavallisesti 4.000 – 5.000 euroa eli vuoden työstä kahden kuukauden palkan. Sain keväällä suurimman mahdollisen valtion taiteilija-apurahan, 5-vuotisen. Huomaan, etten ole aiheesta juuri tuuletellut. En edes uneksinut saavani viisivuotista. Varovasti elättelin toivetta kolmivuotisesta. … Lue lisääApuraha