Alku aina hankalaa

  Aloittaminen on vaikeaa, ainakin minulle. Tiedän kirjoittajia, jotka nauttivat aloittamisesta, kun polut ovat auki ja kaikki mahdollista, kun ei ollenkaan tiedä, mihin tarina vie, vaan voi heittäytyä seikkailuun.   Minä en nauti. Aloittaminen on sietämätöntä kiemurtelua, välttelyä ja sijaistoimintoja. Ähkimistä, turhautumista, ahdistusta kun ei saa aloitetuksi ja ahdistusta kun ei tiedä, mistä aloittaa. Prokrastinaatiota, … Lue lisää Alku aina hankalaa

Kasvisten syömisestä

Olen kuluneen vuoden aikana pitänyt kasvispäivän viikossa, munat ja maitotuotteet sallittuja. Satuin tekemään uudenvuoden lupauksen julkisesti facebookissa. Motiiveja oli useampikin: päällimmäisenä lihantuotannon ekologinen kuormittavuus mutta myös halu keventää ruokavaliota ja kokeilunhalukin. Aika paljon painoi myös kasvissyöjä- ja vegaanikavereiden esimerkki. Ja hiljalleen kauppojen lihatiskit ovat alkaneet lievästi ällöttää. Olen alkanut nähdä vitriineissä “raaka-aineen” sijasta herttaisia vasikoita … Lue lisää Kasvisten syömisestä

Opettaja on VIP

Marraskuulle sattui paljon koulu- ja kirjastovierailuja, viisitoista yhteensä. Toisaalta pimeydessä oli ikävä matkustaa, toisaalta vierailut ja lapset toivat kurjimpaan kuukauteen iloa ja energiaa. Koululaiset olivat toiveikkaita, keskittymiskykyisiä ja täynnä intoa. (No, he olivat enimmäkseen 1. – 3. –luokkalaisia…) En saanut läpileikkausta Suomen kouluista mutta näin kuitenkin aika paljon. Näitä asioita ihailin: joka koulun ja luokan … Lue lisää Opettaja on VIP

Vihan veljet

Historiallisten aiheiden kirjoittajalla on se etu, että tulee itsekin oppineeksi kaikenlaista. Erään työprojektin vaiheilla tutkin ja opin 20- ja 30-lukuja, Lapuanliikettä, Isämaallista Kansanliikettä, heimosotureita, Akateemista Karjala Seuraa ja Vihan Veljet –nimistä Suur-Suomesta unelmoivaa salaseuraa. ​Minua hämmästytti se alkeellisuus ja peittelemätön, itsevarma viha, jolla vastustajiksi koettuja ihmisiä kohti hyökättiin. Vasemmistolaiset olivat “polsuja” (bolshevikkeja), kotimaisia ryssiä, isänmaanpettureita … Lue lisää Vihan veljet

Oma napa

Kirjailijan työssä on vaaransa. Yksi niistä on itsekeskeisyys. Kirjailija kirjoittaa kirjan. Kirja on se tärkeä, ei henkilö kirjan takana, mutta kirjailijan on edustettava kirjaa, joka ei osaa puhua. Kirjoittajaa pyydetään esiintymään messuilla, häntä ehkä haastellaan lehtiin, radioon tai televisioon, hän saa esiintymispyyntöjä. Hän kertoo, miten tuli keksineeksi kirjan aiheen, mihin pyrki kirjoittaessaan, mitä oivalsi, millaisia … Lue lisää Oma napa

Siis haluat rahaa?

Kirjailijalta toivotaan esiintymisiä, vierailuja, neuvoja, opettamista, palautetta käsikirjoituksista, tekstejä, kolumneja. Aika usein toivotaan talkootyötä. Kirjailijan on ylitettävä häpeän kynnys palkkiota tiedustellessaan, sillä vastauksena voi olla järkyttynyt hiljaisuus ja sen jälkeen epäuskoinen: “Siis sä haluat tästä RAHAA?” Oikeastaan on reilua, kun esiintymisen tiedustelija ilmoittaa heti kättelyssä: “Ei me mitään voida maksaa, mutta pullakahvit tarjotaan.” Aivan. Pullakahveja … Lue lisää Siis haluat rahaa?

Ensi-ilta

Ensi viikolla on jännittävä ilta. Tiistaina 15.9. Pala palalta pois saa ensi-iltansa teatteri Avoimissa Ovissa Helsingissä. Kirjoittajalle vaikein asia on tällä hetkellä, että en voi tehdä enää mitään edistääkseni ensi-illan onnistumista. Tekemiset on tehty, loppu on ohjaajan ja näyttelijöiden käsissä – ja myös tuurilla on osansa. Voin vain jännittää ja toivoa parasta. Äidin roolin näyttelee … Lue lisää Ensi-ilta

Pyöveli – oikeudenpalvelija ja kuoleman virkamies

Anneli Kanto - Pyöveli, 2015 Gummerus

Idean alkujuuria on useimmiten vaikea jäljittää. Ideat ovat kuin sienirihmasto; ne levittäytyvät ja kasvavat pinnan alla alitajunnassa, kunnes eräänä päivänä, sopivan sateen jälkeen pinnalle poksahtaa tatti, kanttarelli tai seitikki, niin että itsekin yllättyy. Ideahan saadaan. Sitä ei tehdä. Sienirihmastoaan kannattaa ruokkia taiteella, luonnolla, tekemisellä, näkemisellä, kuuntelemisella, lukemisella. Siten se pysyy elinvoimaisena ja tuottaa satoa. Pyöveli-romaanin … Lue lisää Pyöveli – oikeudenpalvelija ja kuoleman virkamies

Heimo

Romaanin, näytelmän tai käsikirjoituksen kirjoittaminen –  varsinkin ensimmäistä kertaa – on niin vaativa ja vaikea ponnistus, että kaikki vetoapu tulee ottaa vastaan. Runokokoelmasta en sano mitään, koska runouteen en yllä ja runoilijat ovat ihmislaji sinänsä. Kirjoittava yhteisö antaa vetoapua. Myytti yksinään ja kaikkien hylkäämänä tuhertavasta kirjoittajasta on todellakin myytti. Useimpien kirjailijoiden  takaa löytyy kirjoittava yhteisö. … Lue lisää Heimo

Apuraha

Apuraha on raha-apu. Sitä kirjailija tarvitsee. Pienessä maassa pienet, yhä pienenevät painokset eivät kukkaroa kauan lämmitä. Sanottakoon selvinä euroina: romaanista kirjailija ansaitsee tavallisesti 4.000 – 5.000 euroa eli vuoden työstä kahden kuukauden palkan. Sain keväällä suurimman mahdollisen valtion taiteilija-apurahan, 5-vuotisen. Huomaan, etten ole aiheesta juuri tuuletellut. En edes uneksinut saavani viisivuotista. Varovasti elättelin toivetta kolmivuotisesta. … Lue lisää Apuraha