Marraskuulle sattui paljon koulu- ja kirjastovierailuja, viisitoista yhteensä. Toisaalta pimeydessä oli ikävä matkustaa, toisaalta vierailut ja lapset toivat kurjimpaan kuukauteen iloa ja energiaa. Koululaiset olivat toiveikkaita, keskittymiskykyisiä ja täynnä intoa. (No, he olivat enimmäkseen 1. – 3. –luokkalaisia…)

En saanut läpileikkausta Suomen kouluista mutta näin kuitenkin aika paljon. Näitä asioita ihailin: joka koulun ja luokan seinillä oli hienoja askarteluja ja kuvataidetta. Töiden aiheet, tekniikat ja materiaalit olivat mielikuvituksellisia, ja toteutukseen oli paneuduttu huolellisesti. Luokissa oli sohvia, jumppapalloja ja tyynykasoja, eräässä luokassa käytettiin korkeita pöytiä ja tuoleja. Tekniikka oli viimeisen päälle: luokista löytyivät niin videotykit kuin dokumenttikamerat.

Tässä kohden odotatte lausetta, “mutta mitä tehdään tekniikalla jos”. Sitäpä ei tule. Kohtasin osaavia, ammatistaan kiinnostuneita ja lapsista pitäviä opettajia. Yhdessä koulussa kokeiltiin kahden opettajan luokkaa, toisessa koulussa kirjailijavieraasta oli tehty eräänlaisia geokätköjä, useassa koulussa vierailuun oli valmistauduttu lukemalla vierailijan tuotantoa. Suomalainen opettaja on maailman huippua, hyvin koulutettu, motivoitunut eikä lahjottavissa. Edelleen opettajankoulutukseen hakeutuu ylioppilaiden parhaimmistoa eikä koulutukseen ole helppo päästä. Tilanne ei ole näin hyvä kaikkialla länsimaissakaan.

Tottakai vierailija saa poimia rusinat pullasta. Tottakai kouluissa on hankalia oppilaita ja koulukiusaajia, tietysti on leipääntyneitä opettajia. Mutta vaikutelmaksi jäi, että opettajat eivät todellakaan mene yli siitä mistä aita on matalin vaan haluavat opetukseen laatua ja nykyaikaa. Siksikin on masentavaa kuulla opettajan sanovan, että kyllähän lasten kanssa pärjää mutta ne vanhemmat. Entiseen aikaan opettaja oli auktoriteetti, jota vanhemmat suorastaan pelkäsivät. Se ei ollut toivottava tilanne, mutta eipä ole tämäkään, että opettaja mielletään personal traineriksi ja asiakaspalvelijaksi, jonka pitää päivystää 24/7 ja jonka niskoille voi sysätä paitsi tapakasvatuksen, myös vastuun läksyistä ja koulumenestyksestä.

Opettajaa arvostettakoon ja hänellä pitää olla vapaus järjestää työnsä ja oikeus käyttää maalaisjärkeä. Koulussa ei voida toimia jokaisen perheen ikiomien tapojen ja arvojen mukaisesti vaan yhteiskunnassa yleisesti hyväksytyllä arvopohjalla. Yksilöllisyyden pitää antaa tilaa yhteisöllisyydelle.

PS1. Tässä jutussa jäävät kehumatta kirjastovirkailijat, toinen kirjailijavierailulla tavattu kunnioitettava ammattiryhmä. Kirjasto ansaitsee oman tarinansa.

PS2. Jännitysmomenttikin koettiin, kun eräällä koululla saatiin susivaroitus. Pling – hetkessä lähti opettajilta viesti koululaisten vanhemmille, että lapset on syytä saattaa kotiin. Jännitys lässähti, kun poliisi tiedotti, että isokokoinen koira täällä kylätiellä jolkottelee.