Anneli Kanto – Rottien Pyhimys

Anneli Kanto - Rottien pyhimys

Vereväkielinen romaani Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalareista

5 kommenttia artikkeliin ”Anneli Kanto – Rottien Pyhimys”

  1. Minusta on ollut hieno ratkaisu kirjoittaa Pelliinan ajatukset kouluttamattoman, vähän omituisen, alempiosaisen henkilön tyylillä. Toki ensin hämmästelin ja koin sen hieman vaikeaksi hahmottaa, mutta varsin pian ymmärsin tyylikeinon. Tämä keino myös heti teki lukijalle selväksi, että nyt on äänessä Pelliina.
    Kirjassa muutenkin tulee ilmi ihmisten eriarvoisuus keskiajan yhteisössä.
    Kiitos kirjasta! Tämä pyörii mielessä pitkään.

    Vastaa
    • Kiitos terveisistä! Juuri noin olen monologin ajatellut, että se kuvaisi Pelliinan ajatusten juoksua, miten se hyppelehtii asiasta kolmanteen eikä ole todellakaan oppia saaneen ihmisen lausetta.

      Vastaa
  2. Miksi kirjassa pilkun käyttö on täysin holtitonta? Välillä monta sivua niin, ettei sivulauseita eroteta pilkulla päälauseesta. Sitten taas muutamia sivuja, joissa. pilkkua on käytetty. Ainakin minua häiritsee tuo ja tekee kirjan lukemisen vaikeaksi. Kuka on vastuussa moisesta huolimattomuudesta ja lukijan aliarvioimisesta?

    Vastaa
    • Minäpä siitä olen vastuussa. Kieliopista piittaamattomat jaksot ovat päähenkilön Pelliinan minäkerrontaa ja kuvaavat hänen ajatuksenjuoksuaan. Muu kerronta, joka tapahtuu kolmannessa persoonassa, on kieliopin mukaista. Arvostan suomen kieltä ja pilkkusääntöjä kyllä.

      Vastaa
    • Hyvänen aika! Parahin Matti Hämäläinen! sinun pitäisi varmaan pysytellä jonkun Apu-lehden lukijana jos et ymmärrä upeaa Anneli Kannon tyyliä. Hienoin suomalainen romaani aikoihin! Holtiton neitonen puhuu itsekseen!? Siinäkö pitäisi pitää kiinni kieliopista?

      Vastaa

Jätä kommentti