Vuosi oli reissaamisvuosi. Koronasulkujen tapahtumattomuuden jälkeen oli patoutunutta tilaisuuksien tarvetta – kenties käyttämättä jääneitä määrärahojakin.
Kuka vielä muistaa, että tammi-helmikuussa iskivät koronarajoitukset uudestaan? Sovitut tilaisuudet peruuntuivat tai ne siirrettiin keväälle, josta tulikin jokseenkin kiireinen.
Kirjailijavierailuja oli melkein sata, 97, mikä on tuplasti normaalivuoden määrä. Näistä neljännes oli Hattulan kirkon maalausten esittelyjä erilaisille ryhmille. Tuntui hyvältä tälllainen kulttuuritahto, että niin monet ovat halunneet nähdä kirkon ja sen maalaukset.
Vierailuista pohjoisin suuntautui Liminkaan, eteläisin Raaseporiin, itäisin Kesälahdelle tai Joutsenoon ja läntisin oli varmaankin Turku, jonne kevättalvella ajellessa sattui niin kammottava lumipyry ja liukkaus, että kuudenkymmenen kilometrin nopeudella oli luisteltava ja pelättävä enkä uskaltanut lähteä ajamaan samana päivänä takaisin. Vierailu Varissuon kirjastolla ei unohdu.
Olen Kirjailijaliiton johtokunnan varajäsen ja sitä kautta olin myöntämässä Kide-apurahoja.
Kävin katsomassa 25 teatteri- tai oopperaesitystä. Muutaman arvionkin kirjoitin Teatteri&Tanssi&Sirkus -lehteen.
Luin poikkeuksellisen vähän, 60 kirjaa, mikä johtui esiintymisten suuresta määrästä. Aikaa lukemiseen oli tavallista vähemmän. Luetuista suurin osa oli kaunokirjallisuutta, niin kuin olettaa sopii, 32 kappaletta. Runoutta luin 10 kokoelman verran ja suunnilleen yhtä paljon tietokirjallisuutta, 12 teosta. Lasten- ja nuortenkirjoja luin vain 6. Lukupiirissämme Kittiyhdistyksessä luimme islantilaista ja tanskalaista kirjallisuutta. Tuli perehdyttyä lopultakin saagoihin ja aasoihin.
Luulette varmaan, että laatikkoprojektini hyytyi. Väärin! Sitkeästi jatkoin kaappien, komeroiden ja laatikoiden raivaamista tahtiin yksi viikossa ja etenin yläkertaan asti. Vieläkään ei ole kaikkia laatikoita avattu, joten näyttää pahasti siltä, että laatikkoprojektia on jatkettava vielä kolmas vuosi. Kaikenlaista yllättävää on laatikoista löytynyt, se on sanottava.
Miten sujui pääasia, kirjoittaminen? Tällaisena reissuvuotena kirjoittaminen jää vähemmälle. Esiintymispäivänä en juuri pysty keskittymään kirjoittamiseen, ja jos pitää matkustaa, ei kirjoittamiseen jää aikaakaan.
Kirjoitin Pellervo-lehteen joulunovellin Tiilimestari Rutgerin joulu sekä jatkokertomuksen Isoäidin neliöt, jonka tarmokkaan Tiina Kristofferssonin ideasta laajensin ääni- ja e-kirjaksi Kullan kaipuu, kustantaja Lind&co:n.
Virtasista ilmestyi sarjan kolmastoista osa, Virtasten joulut sekä jouluun liittyvä puuhakirja Virtasten joulupuuhat. Lisäksi käsikirjoitin seuraavan Virtaskirjan ja Häntähoiva-kirjan. Ne ilmestyvät vuonna 2023.
Ilmestyi myös Ystävien Eskarikirja, joka on jo kolmas osa samaa projektia. Aiemmin on tehty Ystävien Aapinen ja Ystävien Lukukirja.
Kustantamo Reunan Ukraina-antologiaan kirjoitin novellin Lännestä itään, idästä länteen. Sen aihe ovat sotapakolaisten kolonnat. Kritiikin Uutisiin kirjoitin muutaman kolumnin.
Kirjoittaminen tapahtuu suurimmaksi osaksi näkymättömissä. Kirjailija kirjoittaa, mutta vasta vuoden tai useamman kuluttua teksti ilmestyy kirjana. Saattaa syntyä vaikutelma, että tuohan on kirjoittanut hirveän paljon tänä vuonna, kun kyse on itse asiassa siitä, että monen vuoden työskentelyn tuloksena valmistuneet käsikirjoitukset tulevat julki samana vuonna.
Vuonna 2022 ilmestyivät vain Virtaset ja Eskakirja sekä äänikirja, mutta tulosta näkyy alkavana vuonna. Olen kirjoittanut tänä vuonna kaksi dekkaria, jotka ilmestyvät vuonna 2023. Ensimmäisen nimi on Haihtuneet, toisen nimeä vielä arvuutellaan.
Olemme usean vuoden aikana kirjoittaneet Heini Tolan kanssa näytelmää, joka valmistui 2022 mutta saa ensi-iltansa vasta vuonna 2025. Näin hidasta se on.
Mutta teatteri voi olla nopeaakin. Tuottaja, laulaja, ohjaaja ja ties mitä muuta Reetta Ristimäki kiinnostui heti Rottien pyhimyksen ilmestyttyä 2021 suunnittelemaan kirjasta musiikkiteatteria. Kirjoitin esitykseen libreton, Jukka Nykänen sävelsi sen ja ensi-ilta on musiikkiteatteri Kapsäkissä huhtikuussa 2023.
Jyväskylän Kaupunginteatterissa tuli ensi-iltaan Tango sateessa Heini Tolan ohjaamana. Oli suuri ilo, että tämä näytelmäni sai uuden toteutuksen.
Pala palalta pois -kirjasta Sari Lilliestiernan tekemä dramatisointi esitettiin harrastajateatteri Peilikuvan esittämänä ja Tero-Matias Junnilan ohjaamana.
Rottien pyhimys tuotti palkintoja vielä tänäkin vuonna. Tampereen kaupunki myönsi keväällä Väinö Linna -palkinnon. Kirja oli myös Runeberg-palkintoehdokkaana ja voitti Varjo-Runebergin eli lukijaäänestyksen. Palkinnoksi sain Runebergin torttua mukailevan pipon, joka on artikkelikuvassa! Kirja sai Kiitos kirjasta -mitalin ja kirjabloggareiden palkinnon eli Blogistanian Finlandian. Rottis on saanut Suomalaisen Kirjakaupan Vuoden kirja -palkinnon sekä Gummeruksen Kaarlen palkinnon.
Ensi vuodesta näyttää tulevan draaman vuosi.
Alkuvuonna Musiikkitaloon tulee draamallinen lastenkonsertti, johon olen kirjoittanut Ystävien Aapiseen liittyvät tarinat. Tanssiteatteri Raatikko tekee tanssiesityksen Paavo Virtasesta ja pimeydestä.
Tango sateessa jatkaa Jyväskylän kaupunginteatterissa, Vaasan kaupunginteatteriin tulee helmikuussa minun ja Heinin näytelmä Fredrika R (eli Runeberg) ja huhtikuussa saa musiikkiteatteri Kapsäkissä ensi-iltansa musikaali Rottien pyhimys. Samasta kirjasta Milko Lehdon ja Katjan Krohnin tekemä dramatisointi saa ensi-illan syyskuussa Hämeenlinnan teatterissa. Lokakuussa esitetään Valkeakosken teatterissa Minna Kankaan dramatisointia Veriruusuista.
