Viulunsoittaja karviaispuskassa

Marjoja tulee tänä vuonna huonosti eikä niitä vähiäkään huvittaisi poimia. Pakotin itseni karviaispuskaan ja koska muutama päivä sitten näin Tampereen Työväen Teatterissa musikaalin Viulunsoittaja katolla, mietin karviaisia ja etanoita poimiessani raatamista ja Tevjen laulua Rikas mies jos oisin (alkuperäiset sanat Sheldon Harnick, suomennos Esko Elstelä).

(Tähän väliin Niksi-Pirkkaa: karviaisiin sopii poimuri erinomaisesti. Marjat riippuvat sievästi rivissä, josta ne on helppo poimurilla haravoida. Vähemmän raapaleita käsiin, nopeampi homma.)

Rikas mies jos oisin on draamatekstiä, jossa kaikki toimii. Draaman repliikkien pitää välittää henkilön luonne, asenne, yhteiskunnallinen asema, puhetapa, älykkyys, sivistystaso, näkökulma maailmaan, tavoitteet, sisäinen maailma – ja paljon muuta. Koska draama ei voi käyttää eeppistä kerrontaa, kaikki ilmaistaan repliikeissä ja alatekstissä. Repliikkien pitää olla sopusoinnussa henkilöhahmon kanssa. Kouluttamaton henkilö ei voi puhua professorin tavoin eikä nuori kokemuksen rintaäänellä.

Heittäydyn opettavaiseksi, joten lukemisen voi lopettaa myös tähän.

Musikaalin alussa esitettävä laulu asemoi maitokuski Tevjen pätevästi.

Hänen rikkaushaaveensa alkavat sanoin ”kaiken päivää laiskottelisin”. Tevje on yksinyrittäjä, jolla ei ole ollut elämässään muuta lomaa kuin sapatti. Hänen hevoseltaan on pudonnut kenkä, joten Tevje joutuu itse vetämään kärryjä hevosen sijasta. Hän on väsynyt mies, jota vaimo moittii laiskaksi. Kun Tevje haluaa laiskotella kaiken päivää, alateksti kertoo, että mies haluaa levätä. Se on ensimmäinen ajatus, joka uupuneen mieleen pulpahtaa.

Seuraava haave on ”linnan” rakentaminen. Tevje tietää rikkaiden hankkivan turhia tavaroita näyttämisen vuoksi, joten hänkin rakennuttaisi linnaansa kolmet portaat: yhdet vievät ylöspäin, toiset alaspäin ja kolmannet eivät mihinkään. Moiseen tuhlaukseen on varaa vain todella rikkaalla miehellä, mutta nyt Tevjen käytännöllinen mielenlaatu nousee esiin: kattopelti olisi parasta laatua.

Rikkautta edustaisivat myös hanhet, kalkkunat ja ”valtava joukko kanoja” linnan pihalla. Tevje on köyhä mies. Hän yltää haaveissaan kanoihin asti. Hän ei suunnittele laajentavansa maitobisnestä tai hankkivansa parihevosia saati uusia lehmiä. Pihassa kaakottavat kanat ja turhanpäiväiset portaat edustavat hänelle äärimmäistä rikkautta. Tässä kerrotaan siis sivumennen Tevjen koulutustaso, tietämys ja maailmankokemus, joka rajoittuu omaan kylään, Anatevkaan.

Seuraavaksi hän muistaa vaimonsa Golden ja alkaa suunnitella tälle komeaa asua. Rikkaan miehen vaimona Golde laitattaisi herkkuja siinä määrin, että saisi kaksoisleuan. Haave saa myöhemmin selityksensä, kun ”Mua rakastatko” –laulussa Golde kertoo joutuneensa näkemään nälkää maitokuskin vaimona. Alateksti kertoo, että hänen mielestään vanhemmat olisivat voineet valita menestyvämmän aviomiehen, joka taas kokee häpeää ja syyllisyyttä kelvottomuudestaan.

Haaveissaan Tevje lahjoittaisi Goldelle palvelusväkeä: ”piiat kuulla kunniansa saa”. Hän siis ymmärtää rikkaana miehenä nousevansa kapitalistiluokkaan, jolla on työväkeä. Kurissapidon Tevje ulkoistaisi vaimolleen, koska tietää, ettei lempeäsydämisenä ihmisenä pystyisi komentelemaan itse.

Seuraava looginen askel haaveilussa olisivat tyttäret, mutta heitä ei laulussa mainita, koska tyttäret säästetään näytelmän juoneen.

Laulussa edetään klassisesti Abraham Maslowin tarvehierarkian mukaan. Kun fyysiset (lepo)  ja turvallisuuden tarpeet on tyydytetty (talo, peltikatto, kanat), ovat seuraavina yhteenkuuluvuus ja rakkaus eli vaimo. Näiden jälkeen hierarkiassa on arvostuksen saaminen, ja kuinka ollakaan, seuraavassa säkeistössä Tevje alkaa unelmoida poliittisesta vaikutusvallasta: ”mua liehakoivat johtomiehet kaupungin, ihan Salomonin tapaan heille neuvojani jaan”. Hän toivoo älynsä terävyyden lyövän rabbinkin ällikällä. Koulutuksesta ei ole huolta, sillä elämänkokemusta omaavana miehenä maitokuski tietää, että rikas mies voi vastailla mitä sattuu ja silti ”rikkaan miehen sanaa uskotaan”. Hän haluaisi myös ideologista valtaa eli synagogasta ”parhaan paikan itäseinän luo”.

Maslowin pyramidin huipulla on itsensä toteuttaminen, ja aivan oikein, viimeiseksi Tevje unelmoi tyydyttävästä uskonelämästä. Hän toivoo voivansa rukoilla rauhassa, ilman kiirettä ja suorastaan keskustelevansa oppineiden kanssa. Hän kaipaa henkisiä ja älyllisiä virikkeitä – itsensä toteuttamista. ”Suurin haave onkin juuri tuo.”

Rikkauksista ja kanoista alkaneet haaveet päättyvät sympaattisesti henkisiin toiveisiin.

Viimeisessä säkeistössä Tevje myöntää Jumalan suunnitelleen hänenkin kohtalonsa, mutta kyselee, eikö suunnitelmaa voitaisi muuttaa ja tehdä hänestä rikas mies.

Tevje on hurskas, Jumalaan uskova juutalainen, mutta säkeistöön sisältyy epäilys. Maitokuski ei syytä Jumalaa, mutta alatekstissä hän kysyy, miksi juuri hänelle on suunniteltu viheliäinen elämä. Ehdotus suunnitelmien muuttamisesta on vitsi ja sellaisena epäuskon pilkahdus. Tevje tietää oikein hyvin, ettei Jumala eikä mikään muukaan muuta hänen köyhää elämäänsä. Vitsailu Jumalan suunnitelmista kertoo vielä yhden maitokuskin luonteenpiirteen: itseironian ja siten luontaisen fiksuuden.

Laulun jälkeen katsoja tietää paljon Tevjen luonteesta ja näkemyksistä ja ennen muuta, se paaluttaa maitokuskin tavoitteen: parantaa elinolosuhteitaan edes vähän. Laulu myös motivoi henkilön myöhemmän käyttäytymisen. Köyhyyden perinjuurin tunteva, rakastava isä ei mitenkään haluaisi tyttärilleen samaa kohtaloa.

 

 

 

Jätä kommentti