Ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää, todistetaan lastenlaulussa. 

Suomessa on viehättävä tapa antaa lahjaksi villasukkia tai lapasia eli Tampereella tumppuja ja Pohjanmaalla rasoja, useimmin kuitenkin juuri niitä sukkia. Olen saanut lahjasukkia ja -tumppuja ja muistan tarkasti, keneltä ja missä olen ne saanut. Villainen lahja on mieleenpainuva.

Kirjailijavierailuilla olen aika usein saanut lahjaksi villasukat. Sain harmaat sukat Lammilta ja punavalkoiset Marttilasta, aiemmin minua on lahjottu sukin ja tumpuin Mummun kammarissa ja äskettäin kirjastosta kysyttiin kengännumeroani – voinen odottaa villasukkalahjaa vierailulla.

Johannalta olen saanut niin kauniit sinivalkoiset kirjoneulotut tumput, että vieläkään en ole raaskinut käyttää niitä. Mummon kammarin mummojen neulomat valkoiset kuvioneulotut lapaset ovat samoin arkipitoon liian kauniit. Maaritin äidin kutomat kynsikkäät sen sijaan ovat käytössä, vaikka sekä Maarit että hänen äitinsä ovat jo edesmenneitä. 

Marleelta tuli paketissa punaraidalliset villasukat, joita käytän mökkisukkina, ja Terhiltä sain matkatuliaisina islanninlampaanvillaiset sukat, jotka ovat niin lämpimät ettei niitä voi käyttää kuin paukkupakkasilla. Minttu on kuvioneulonut ohuesta punaisesta merinovillasta ihanat yösukat. Tätini Seija taas on kirjoneulonut kelta-mustat sukat, joita säästelen, vaikka olenkin ottanut yösukiksi siniset sukat, jotka täti ja Laura yhdessä kuvioneuloivat. Leenalta saamani raitaiset sukat kiskon usein aamuisin jalkaani, joten ei ihme, että ne kaipaavat parsimista.

Kalliita aarteita ovat äitivainajani aikanaan kutomat tumput ja sukat. Hänellä oli tapana tehdä langanpätkillä vuorattuja lapasia, joita nimitimme karvatumpuiksi. Sellaisetkin minulla on vielä, samoin äidin tyypillsellä tavalla kirjotut mustavalkoiset lapaset. Äidin kutomat villasukat ovat kuluneet kantapäästä puhki, mutta tietenkin säästän ne, koska niissä on hänen kätensä jälki.

Kudottuja sisätossuja olen saanut äidiltä, tädeiltäni Hanna-Kaisalta ja Helmiltä sekä kirjailijakollega Kirstiltä erityisenmallisia nappitossuja, jotka suojasivat jalkapohjiani Pietarissa, Tartossa ja Tokiossa.

Kummitätini Helmi kutoi minulle aina lahjaksi karvatumppuja. Hänellä oli eteisessä kori täynnä sukkia ja lapasia, ja vierailulta lähtiessä sai kuulla kehotuksen:

– He, ota siitä rasat taikka syylingit mukahas. Ota molemmat.

Villasukassa on mukana kutojan käsi, hänen työhön käyttämänsä aika ja taito. Ehkä silmukoihin ovat punoutuneet myös ajatukset, joita kutoja on ajatellut. Villasukka on enemmän kuin sukka. Siihen sisältyy hellä toivotus, että lahjansaajan varpaat säilyisivät kuivina ja lämpiminä kylmässä maailmassa, että hänellä olisi mukava olla ja hän muutenkin varjeltuisi, nukkuisi makeasti jalat lämpöä hohkaavina tai voisi vetää kylmiin jalkoihinsa lämmittävät sukat.

Ystäväni on kuin villasukka ja villasukka on kuin ystävä.

Olen onnekas. Minulla on hyvin paljon villasukkia ja tumppuja.