Reetta Huttunen – Salla Nazarenko: Miten käy ihmisen ilman antibiootteja

Huonostihan siinä käy. 

Jos antibiootit eivät enää tehoa, ei tehdä elinsiirtoja, asenneta proteeseja tai anneta syöpähoitoja, mutta sen sijaan sairastamme tuberkuloosia, verenmyrkytyksiä, tulehduksia, tippuria, kuppaa ja haavakuumetta. Palataan aikaan ennen penisilliiniä, jolloin esimerkiksi tuberkuloosi oli kansantauti, joka aiheutti viidenneksen kaikista kuolemantapauksista. Se ei siis ollut mikään kalvaiden runoilijoiden tauti.

TAYS:n infektiolääkäri (ja runoilija) Reetta Huttunen on yhdessä toimittaja Salla Nazarenkon kanssa kirjoittanut perusteellisen kirjan bakteereista ja antibiooteista. Se on ammattilaistasoinen kertoessaan eri bakteerien tai antibioottien ominaisuuksista, mutta nämä voi osuudet voi maallikko hypätä yli ja syventyä pelottavaan tulevaisuudennäkymään, jossa antibiootit eivät enää pysty kukistamaan resistenttejä bakteereja. Kovaa, mutta asiantuntevaa tekstiä:

”Ihmiset eivät ole kuitenkaan käyttäneet antibiootteja oikein. Antibioottien mahdollisuudet on käytetty loppuun, ja edessä on ilmastonmuutoksen kaltainen ihmiskuntaa uhkaava katastrofi.”

Kirja valaisee antibioottien kehittämisen vaivalloisuutta ja kalleutta. Lääkkeen kehittäminen kestää 12 – 16 vuotta ja maksaa 1 – 2 miljardia euroa. Patenttisuojan pituus on 10 – 15 vuotta, jona aikana lääkevalmistajan pitäisi saada satsauksensa takaisin ja vielä voittoakin. Uusia antibiootteja ei hevin löydy eikä niiden kehittäminen ole menestyvää bisnestä. Faagit eli bakteereja tuhoavat virukset ovat uusvanha keino, joka pysyi käytössä Itä-Euroopassa mutta jota tutkitaan Suomessakin.

Ilmastonmuutos merkitsee mikrobien leviämistä. Kun ikirouta ja napajäätiköt sulavat, nousee esiin uusia, vaarallisia bakteerikantoja, jotka ovat vastustuskykyisiä laajakirjoisille antibiooteille. Suomessakin punkit laajentavat aluettaan yhä pohjoisemmaksi kuljettaen mukanaan sekä viruksia että bakteereja.

Tuotantoeläinten kasvatus käyttää valtavia määriä antibiootteja. 70 % antibiooteista menee siihen tarkoitukseen. Suomessa niiden käyttö on säännelty eikä antibiootteja käytetä eläinten kasvun edistämiseksi EU:n alueella, mutta sitä tapahtuu kyllä muualla. Sikojen ja kanojen antibioottiresistentit bakteerikannat ovat lisääntymässä hurjaa vauhtia erityisesti Kiinassa, Intiassa, Etelä-Amerikassa, Egyptissä ja Etelä-Afrikassa.

Myös lemmikkieläimet voivat olla vaarallisten bakteerien lähde. Etenkin ulkomailta tuodut rescuekoirat voivat kantaa resistenttejä bakteereja, ja lemmikkien raakaruoasta, varsinkin sikaa sisältävästä, löytyy runsaasti MRSA-bakteereita. Lemmikin raakaruokaa ei tulisi käsitellä paljain käsin, kirja neuvoo.

Antibioottiresistenttien bakteereiden esiintyvyys vaihtelee maapallolla suuresti. Köyhimpien huono-osaisuus, nälkä, huono vesi- ja jätehuolto, korruptio ja huono hallinto ovat tie antibioottiresistenssiin, kun puhdasta vettä tai toimivaa julkista terveydenhuoltoa ei ole. Intiassa, Kiinassa ja Yhdysvalloissa kulutetaan suuret määrät antibiootteja juuri näistä syistä.

Eroja on Euroopassakin. Virtsatietulehduksia ja verenmyrkytystä aiheuttavasta Klebsiella pneumoniae -bakteereista on antibiooteille vastustuskykyisiä alle prosentti Suomessa, mutta Bulgariassa ja Kyproksella viidennes, Italiassa neljännes ja Kreikassa yli puolet. Ylipäänsä antibioottiresistenssiä esiintyy Etelä- ja Itä-Euroopassa enemmän kuin Pohjois- ja Länsi-Euroopassa.

Kirjassa on myös kokemuksellinen näkökulma, sillä siihen on haastateltu resistentin bakteerin kuten tuberkuloosin tai MRSA:n saaneita ihmisiä. Kokemukset vaihtelevat terveyden tuhosta, pitkällisestä hoidosta ja koko perheen sairastumisesta lievään tautiin. Myös ihmisten kokemukset MRSA:sta ovat erilaisia: jotkut ovat kokeneet itsensä saastaisiksi, vältelleet kontakteja, eristyneet ja masentuneet, jotkut ovat suhtautuneet valoisammin. Bakteeri ei välttämättä ole vaarallinen, vaikka sitä elimistössä olisikin. Se saattaa poistua itsekseen aiheuttamatta minkäänlaisia oireita. Huttusen ja Nazarenkon kirja painottaa, ettei ihminen ole syyllinen saamaansa MRSA-tartuntaan, mutta sairaaloissa ja laitoksissa on noudatettava hyvää hygieniaa ja käsien desinfiointia. On yllättävää, ettei hygieniaosaaminen ole sairaaloissa itsestäänselvyys.