On jo pitkään pitänyt kehua tätä kirjaa ja Reuna-kustantamoa mutta tekemättä on jäänyt. Korjaan laiminlyönnin nyt.
Kehumisen kohde on Tarja Tornaeuksen ja Pia Keimolan kirja Sanojen liike. Kirja uudistajalle. Tornaeus on toiminut kirjojen kustantamisen ja myynnin alalla, Keimolan aluetta on teatteri ja alueellinen kulttuuritoiminta.
Kirja on persoonallinen ja erikoinen mutta hyvin antoisa. Molemmat ovat tehneet kulttuurityötä Kymenlaaksossa, ja kirjassa he analysoivat kokemuksiaan, antavat hyviä neuvoja ja pohtivat lukutaitoa, lukuhalua, kulttuurin synnyttämää hyvinvointia ja ansaintalogiikkaa.
Ennen kaikkea Tornaeus ja Keimola kertovat, miten ajatellaan toisin, uusia ajatuksia ja miten ideoista kehittyy toimintaa. Teatterista ja kulttuuritoiminnasta voisi kirjoittaa oman juttunsa, mutta keskityn kirjoihin ja kustantamiseen.
Pienkustantajan tai sellaiseksi aikovan kannattaa lukea Tornaeuksen kokemukset Reuna-kustantamon perustamisesta, kirjamessuista, myynnistä ja ideoista. Tornaeuksella on kullanarvoisia vinkkejä myös kirjailijaksi haluavalle.
Hän muutti kustantamonsa taantuvaan teollisuustaajamaan Myllykoskelle, kotiseudulleen. Vuosien kuluessa Myllikselle on kehittynyt Kulttuuritalo Wanha Rautakauppa, jossa on järjestetty kirjallisuustilaisuuksia, konsertteja ja taidenäyttelyitä. Kesällä siellä on kirjallisuustapahtuma Kymi Libri, jossa ensi kesänä ovat mukaana myös sarjakuvat, ja musiikkitapahtuma Kymi Kantri. Kustantamolla oli yhdessä vaiheessa myös pakettiauto, joka vei kirjamyyntiä eri puolille Suomea. Kustantamo järjestää vuosittain novellikilpailun ja julkaisee parhaimmistosta antologian. Tämän vuoden kilpailun teema oli hautausmaa. Kustantamolla on myös yhteistoimintaa Kouvolan dekkaripäivien kanssa. Kun Ukrainan sota alkoi, Reuna julkaisi pikavauhdilla antologian, johon kirjailijat kirjoittivat talkoomielessä novelleja, kustantamo kustansi omaan piikkiinsä ja kaikki tuotot menivät Ukraina-apuun. Ainutlaatuinen hanke, johon moni kustantamo ei pystyisi.
Nykyään kirjakaupan yhteydessä on taitelijaresidenssi ja residenssitoimintaa, jonka ohessa residenssivieras voi saada myös valmennusta.
Ainutlaatuinen oli myös kirjakauppakissa Nappi, kuuluisuus elämänsä loppuun asti. Se hallitsi kirjakauppaa, päivysti tiskillä ja tervehti tulijat. Napin kuolemaa kunnioitettiin muistopöydällä, jolla oli vainajan kuva, kynttilä ja tärkeitä esineitä. Toimessa jatkaa nykyään kirjakauppakissa Ansa, joka toimitusjohtaja Olli Sarpon mukaan tuli tet-kokeiluun ja vakinaistetiin heti muutaman työpäivän jälkeen. Kissan läsnäolo on jotenkin kuvaavaa kustantamon ja kaupan toiminnalle. Miksei kaupassa voisi olla kissaa? Kun yövyin Reunan residenssissä, Nappi kipitti edelläni yläkertaan ja selvästi esitteli minulle paikat. Miten hurmaava vastaanottokomitea!
Kirjakaupan tontilla sijaitsevasta suuresta varastosta Tornaeus keksi tehdä jotain ainutlaatuista: siitä tuli Wanha kirjahalli, jonka valtavat seinät on peitetty kirjoin. Sinne saa tuoda kirjoja keväisin ja syksyisin viikon ajan, mutta halli on aina auki ja sieltä saa viedä kirjoja mielihalunsa mukaan. Hallissa on esiintymislava, ja kirjojen pehmentämässä tilassa on loistava akustiikka. Tilassa on järjestetty konsertteja, juhlia, kirpputoreja, näytetty elokuvia ja siellä on myös pieni kahvila.
Reuna-kustantamo on kirjailijoilleen niin tärkeä, että kun Tornaeus jäi eläkkeelle, kirjailijat perustivat osakeyhtiön ja ostivat häneltä kustantamon. Nimeä hiukan entrattiin, joten se on nykyään Reuna Publishing House Oy, ja sen toimitusjohtaja on kirjailija Olli Sarpo.
Olen ollut Reunan kanssa tekemisissä sen verran, että se julkaisi kirjoittamista käsittelevän kirjani Kirjoittamassa, joka tunnetaan paremmin nimellä Mäyräkirja, koska kannessa on Tiina Poutasen taideteos kirjoittavasta mäyrästä. Yhteistyökokemus oli niin miellyttävä, että edelleen olen Reunan kanssa tekemisissä, vaikka kirja ilmestyi viisi vuotta sitten. Reunan kirjailijoilla on oma facebook-ryhmänsä nimellä Reunalaiset ja kustantamon löytää facebookista nimellä Reuna Publishing House Oy.
Tarja Tornaeus on paitsi idearikas ja nopeaälyinen ihminen, myös selvänäkijä. Ehkä se selittää hänen oivalluksiaan. Hän on kirjoittanut kokemuksistaan kirjan Matka alkoi Morris Minillä. Sekin on hämmästyttävä ja vaikuttava kirja, joka kertoo yliluonnollisista kokemuksista ja tapahtumista, mutta jotenkin jalat maassa ja itsestään selvästi.
Kun keskustelussa kysyin Tarjalta, miten hän aistii mennyttä tai tulevaa, ovatko ne näköaistimuksia vai ajatuksia, Tarja vastasi, että on muitakin aisteja kuin yleisesti tunnetut viisi.
