Siis haluat rahaa?

Kirjailijalta toivotaan esiintymisiä, vierailuja, neuvoja, opettamista, palautetta käsikirjoituksista, tekstejä, kolumneja. Aika usein toivotaan talkootyötä. Kirjailijan on ylitettävä häpeän kynnys palkkiota tiedustellessaan, sillä vastauksena voi olla järkyttynyt hiljaisuus ja sen jälkeen epäuskoinen: “Siis sä haluat tästä RAHAA?”

Oikeastaan on reilua, kun esiintymisen tiedustelija ilmoittaa heti kättelyssä: “Ei me mitään voida maksaa, mutta pullakahvit tarjotaan.” Aivan. Pullakahveja ei kotona saisikaan, joten on silkka ilo matkustaa sadan kilometrin päähän kahvittelemaan. Toinen usein kuultu tarjous on: “Voit samalla mainostaa ja myydä kirjojasi.” Aivan. Yhdestä kirjan kappaleesta kirjailijan tienesti on pari euroa.

Nythän on niin, että kirjailija on harvoin rikas. Itse asiassa kirjailija on usein köyhä. On harhaluulo, että julkisuus sinänsä tuottaisi penninjeesusta. Kirjailijuus tuottaa penninjeesuksen muttei juuri enempää. Kirjasta ansaitsee keskimäärin 2.000 euroa. Kirjailijoiden kirjallisista töistä saamat vuositulot ovat kymppitonnin luokkaa. Tämä on tutkittu juttu. Näillä tuloilla talkootyö on anteliaisuutta.

Kirjailija on useimmiten ahkera. Kirjan kirjoittamiseen ja sen taustatöihin menee paljon aikaa ja vaivaa. Se on työtä. Jos kirjailija liehuu – ilmaiseksi – maailmalla matkasaarnaamassa, se on työajasta pois. Esiintyminen ei tarkoita vain sitä 45 minuutin puheenvuoroa. Puheenvuoro on valmisteltava. Ehkä on hyvä kerätä myös kuvamateriaalia näytettäväksi. On pestävä tukka, laitettava se parempi vaate ylle ja jännitettävä muutama tunti etukäteen. Monet jännittävät jo aamusta alkaen. On otettava selvää reitistä ja aikatauluista ja matkustettava paikalle hyvissä ajoin. Takaisinkin on hyvä tulla. Vierailuun menee helposti enemmän kuin työpäivä, vaikka matka ei olisi pitkäkään. Jos taas matka on pitkä, seuraava päivä on puolitehoinen.

Selvennettäköön, että yleensä esiintyminen on ilo. Kirjailija kyllä ymmärtää arvostaa kirjallisuuden ystäviä, jotka ovat nähneet vaivaa tapahtumaa järjestäessään. On kunnia tulla kutsutuksi. Siitäkin syystä rahasta puhuminen on kiusallista.

Koulut, opistot ja kirjastot pitävät yleensä palkkion maksamista itsestään selvänä, mikä on hieno asia. Kirjailijavierailuja välittävä Lukukeskus on erinomainen instituutio, jonka esiintymispalkkiot antavat muillekin suuntaa. Sivumennen sanoen: kirjailijavierailun perustaksa on 250 euroa.

Kirjallisuustapahtumat, lukupiirit, pikkulehdet, yhdistykset ja harrastuspiirit eivät pidä palkkiota itsestään selvänä. Niiden kanssa on noloa ja vaikeaa ottaa raha puheeksi. Palkkiota pyytävä kirjailija tuntee itsensä rahanahneeksi paskiaiseksi. Myös kirjoittamisen harrastajat, jotka toivovat palautetta käsikirjoituksestaan, tuntuvat paheksuvan ajatusta, että työstä pitäisi jotain maksaakin. Jotta kirjoittaja yhtään hyötyisi palautteesta, teksti on lähiluettava kynän kanssa parikin kertaa, sitä on mietittävä ja tekstin ongelmakohtia pyöriteltävä mielessä. Palautteen kirjoittamiseen tai kirjoittajan tapaamiseen menee aikaa. Romaanikäsikirjoituksen palaute vaatii useamman päivän ja lisäksi ajatteluaikaa. Ehkä esiintyminen tai tekstin lukeminen ei tunnu rehelliseltä työltä, sillä harva pyytäisi tuntemattomalta (tai edes tutulta) ihmiseltä ilmaiseksi muutaman tunnin viikkosiivousta.

Kirjailijaliitto käy talkootyöstä parhaillaan Muista palkkio -kampanjaa. Mainiot Kaisa Lekan ja Pertti Jarlan sarjakuvat aiheesta löytyvät täältä: http://www.kirjailijaliitto.fi/kirjailijan-tyo/kirjailijan-palkkiot/muista-palkkio/

En ole täysin kirjallista vapaaehtoistyötä vastaan, kunhan avainsana on vapaaehtoisuus. Lukupiirit ovat lähellä sydäntäni, joten niille teen mielelläni palveluksen, jos ei edellytetä etukäteisvalmistelua ja jos matka on lyhyt. Olen myös neuvotellut itseni kanssa sopivan määrän ilmaiskeikkoja vuodessa. Tätä neuvottelutulosta pyrin noudattamaan, joskin lipsun. Kustantajan toivomat esiintymiset kuuluvat kirjan julkaisuprosessiin. Esiintymisiä minulla on tänä vuona viitisenkymmentä, joten mitättömän kokoisesta asiasta ei ole kysymys.

Ilmaistyö juohtui mieleeni kirjamessuista. Kirjailijat esiintyvät siellä ilmaiseksi – poikkeuksena Kirjailijaliiton tai Suomen Nuorisokirjailijoiden järjestämät tilaisuudet. Kirjamessut sekä piristävät ja rasittavat. Ihmisvilinä ja häly käyvät hermoille, mutta pluspuolelle menevät tuttujen tapaamiset, mielenkiintoiset haastattelut, yleissilmäys vuoden kirjatarjontaan ja se hämmästyttävä ja iloinen asia, että ihmiset jonottavat päästäkseen näkemään kirjoja, kuuntelemaan keskusteluja ja toivottavasti myös ostamaan kirjoja.

Viikonloppu messuihin meni ja reilusti persnettoa tuli.

Jätä kommentti