Olin viikon vieraalla maalla. Residenssissä. Se on ylhäisen henkilön tai korkean virkamiehen asunto, yleisemmin juhlava tai upea asuinpaikka, kertoo Wikipedia. Residenssijärjestelmä on myös mahdollisuus saada edullisesti käyttöönsä majapaikka ulkomailta vaikka ei olisi ylhäinen eikä olisi edes virkaa.
En puhunut kenenkään kanssa kauppa- ja kahvila-asiointia lukuunottamatta. Ei ollut televisiota, ei nettiä, ei facebookia tai sähköpostia, ei puhelinta, ei ihmistä, ei töitä.
Vierottuminen virtuaalielämästä teki päivistä pitkiä. Oli aikaa lukea kirjoja. Luinkin kirjahyllyn tyhjäksi. Luin matkaoppaankin kannesta kanteen. Katselin kaupungin nähtävyydet. Kävelin katuja. Istuin kahviloissa. Silti jäi aikaa vain olla, katsella kattoon ja ihmetellä. Aika alkoi venyä, varsinkin illat. Viikko oli pitempi kuin viikko. Sanonta on osuva: aika kävi pitkäksi.
Ystäväni muistutti mitääntekemättömyyden hedelmällisyydestä: “Ylikierroksille ajettu mieli lepää, latautuu, uudistuu, tekee tilaa uusille ajatuksille.”
Näin tapahtuu.
Kotona päivän puuhat hoituvat autopilotilla. Vieraassa paikassa jo aamukahvin keittäminen, roskien vieminen tai ruokakaupassa suunnistaminen vaativat selviytymistä. Outo ympäristö tuottaa keskeytymättä tuoreita aistihavaintoja. Näköaistimukset ovat uusia – kauppoja, tavaroita, kylttejä, taloja, puistoja, syön kummallisen makuista makkaraa, tuuletuskanava työntää hajuja, rappukäytävä tuoksuu kalkille ja kostealle, yläkerrassa rapisevat koiran kynnet, ulkoa kantautuu ääniä, auto törmää toisen perään ja alkaa ärhäkkä riitely, sänky tuntuu erilaiselta kuin oma ja kiukkuiset vierashyttyset purevat syyhyäviä paukamia. Herätessä säpsähdän: missä olenkaan?
Vieraalla maalla on terhentäydyttävä. Mikään ei ole itsestään selvää. On etsittävä ruokapaikka, tutustuttava kaupungin katuihin ja ruokakaupan maantieteeseen, opeteltava tie majapaikkaan, rahat ja hinnat, hella ja pesukone, suunnistettava nähtävyyksiin, syötävä vieraanmakuista ruokaa, kohdattava uudet bakteerit ja kärsittävä pakollinen suolistomyllerrys. Sekä mieli että ruumis tyhjentyvät.
Tyhjä voi täyttyä. Mieli alkaa itse kehitellä viihdykettä, kun sitä ei tarjoilla ilmaiseksi. Tuttujen virikkeiden riisuminen ja uusien vastaanottaminen tekee hyvää. En tosin tiedä, ajattelinko uusia ajatuksia. Ne tulevat myöhemmin, jos ovat tullakseen.
