Rahaa ja rikkautta
Näillä kymmenellä yllättävällä neuvolla rikastut helposti ja nopeasti! Lue kokeneen penninvenyttäjän hämmästyttävän helpot niksit, miten saat rahat riittämään!
Oletko tietämättämäsi koko elämäsi ajan tehnyt nämä rahankäyttövirheet? Lue yleisimmät rikastumisen esteet!
No et rikastu. Kirjoitin noin ainoastaan saadakseni klikkauksia, sillä viime vuoden bloggauksistani suosituin oli “Siis haluat rahaa?” Seuraavaksi luetuimmat olivat kaksi kirjoitusta apurahoista. Tästä on pääteltävä, että raha kiinnostaa. Sitä paitsi tammikuu on se kuukausi, jolloin velkaneuvojien ovensaranat vinkuvat ja pikavippifirmat menestyvät.
Olen freelance-toimittajana ja kirjailijana maksanut asuntoni ja laskuni sekä elättänyt yksinhuoltajana kaksi lastani 90-luvun alusta lähtien. Siihen asti elätin myös puolisoni. Rahaa on yleensä ollut vähän, mutta laskut on maksettu ja joka päivä syöty. Näillä vanhanaikaisilla, mutta toimivilla periaatteilla on pärjätty:
1) Ensin maksetaan laskut, jäljellejääneillä rahoilla eletään. Nyt kun lapset ovat aikuisia, toimeentulo on helpompaa, mutta edelleen maksan laskut heti, ennen eräpäivää. Se antaa pelivaraa rahatonta tilannetta varten.
2) Jos ei ole rahaa maksaa koko laskua, maksetaan osa ja ilmoitetaan laskuttajalle, että yritystä on ja loppusuorituskin tulossa.
3) Työt tehdään etukenossa, siis ennen deadlinea. Kun työpäivissä on pelivaraa, ei jouduta kieltäytymään keikoista siksi että edellinen työ on tekemättä. Eikä suistuta katastrofiin, vaikka netti pätkisi, kuumetauti iskisi tai ystävä tulisi yökylään.
4) Myös isommat hankinnat maksetaan etukenossa. Ensin säästetään, sitten ostetaan. Ei toisinpäin.
5) Puskurirahasto on oleellisen tärkeä. Kun on säästöjä, ei joudu pulaan, jos pesukone leviää, auto ei starttaa tai Mela muistaa laskulla. Säästäminen ei näytä olevan varallisuus- vaan asennekysymys. Kymppi viikossa ei ole suuri säästötavoite, mutta sillä keinolla kertyy vuodessa 520 euroa. Sekin jo pelastaa, mutta 1.000 euroa on vielä parempi. Minulla on lapsellinen mutta tehokas tapa säästää: joka kerran maksaessani laskuja nettipankissa laitan 20 euroa säästötilille, jonne en nettipankista pääse. Voin käyttää säästötiliä vain kävelemällä pankin konttoriin tai lähettämällä vanhanaikaisen tilisiirron. Se on niin hankalaa, että rahoja ei tule käytetyksi kuin hätätilanteessa.
6) Kun tilille tulee isohko suoritus, vaikkapa se apuraha, siirrän sen säästötilille, josta nostan kuukausittain määrärahani. Käyttötilillä olevalla isolla summalla on hämmästyttävä taipumus sulaa, ks. kohta 8.
7) Kun rahaa on, täydennetään varastot: ryynejä, näkkileipää, kahvia, säilykkeitä, ruokaa pakastimeen, bensaa autoon. Kun ei ole rahaa, syödään varasto tyhjäksi.
8) Maksan ostokseni vanhanaikaisesti rahalla. Vain isoihin ostoksiin käytän pankkikorttia. Selvä käteinen, eestiksi “sularaha” on konkreettista ja siihen suhtautuu vakavammin. Näen selvästi lompakostani, onko raha sulanut vai ei. Korttia vinguttamalla rahan käyttö on kevyempää, virtuaalisempaa. Helposti sulaa.
9) Minulla ei ole luottokorttia enkä osta mitään luotolla.
10) En shoppaile. Tämän tekee helpoksi se, että “shoppailu” kuulostaa korvissani vierailulta Danten Helvetin kolmannessa piirissä.
Elämänmittainen penninvenytys (kuulun sukupolveen, joka opiskeli opintolainalla eikä asumistukiakaan ollut) on kehittänyt nuukuuden, jota nuorisolaiseni sydämettömästi pilkkaavat. Eivät ole vielä oppineet, että syö säästäen savea, pitkä on maailman laita, kuten sammakko opetti poikaansa. Olen kuitenkin mieluummin naurettava saituri kuin naurettava tuhlari. Kukkahattu tutisten hämmästelen ihmisiä, joilla on geelikynnet, pääskysensiivenmittaiset ripsienpidennykset sekä nahka täynnä muinaisriimuja ja metallia mutta ei satastakaan säästössä.
PS. Penninvenytyksestä on kollega Laura Honkasalo kirjoittanut mainion kirjan: Nuukaillen eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman.
