Onko olemassa aistien ulkopuolista havainnointia?
On. Jokaisen aivoissa on evolutiivisesti vanhin osa, joka ei ole kosketuksissa aisteihin. Se saa informaationsa vain aivoilta, ja se uskoo saamiinsa viesteihin. Koeteltu konsti vakuuttua tästä on ajatella sitruunan imeskelemistä. Suuhun hulahtaa sylkeä, koska liskoaivo uskoo, että suussa on sitruuna.
Jostain self help -kirjasta jäi mieleeni luettelo, joka ulkomuistista siteeraten meni suunnilleen näin:
Kun hän oli väsynyt, et antanut hänen levätä.
Kun hän oli nälkäinen, et antanut hänen syödä.
Kun hän oli sairas, pakotit hänet työhön.
Kun hän teki parhaansa, moitit häntä.
Itsensä tylyttämisestä tietenkin on kysymys. Kohtelemme usein itseämme niin armottomasti ja piittaamattomasti, ettemme ikinä tekisi sellaista kenellekään muulle. Tietenkin on hyvä asia, ettemme kaltoinkohtelisi kanssakulkijaa, mutta itseäänkin pitää kohdella kuin ihmistä.
Paitsi että itsensä pitää antaa levätä ja sairastaa, kun sen aika on, on tärkeää, miten itselleen puhuu ääneen tai äänettömästi. Se merkittävä aivojen osa raukka uskoo, mitä sanotaan. Jos toistuvasti vakuutetaan, ettei sinusta tähän ole, taas mokasit, tämä homma epäonnistuu satavarmasti, olet lahjaton tai korkeintaan keskinkertainen, ei tästä mitään tule, elämä on paskaa ylipäänsä ja tämä teksti vasta paskaa onkin, niin liskoaivo, tiedostamaton, alitajunta, kirjoittava minä – miten sitä haluaakaan nimittää – alkaa uskoa sanoihin. Se luulee niitä todeksi ja alkaa ohjata käyttäytymistä sen mukaan.
Alitajunnan voima on valtava. Mitä se uskoo, siihen suuntaan ihminen liikkuu. Alitajunta on kuin norsu ja tietoinen mieli on pieni norsun ohjastaja. (Tämänkin luin jostakin.) Oleellista on saada tietoinen ja tiedostamaton toimimaan hyvässä sovussa ja yhteistyössä. Norsua ei pidä hakata vaan houkutella ja kohdella ystävällisesti.
Puhu siis itsellesi kuin ihmiselle. Kohtele itseäsi muutenkin ihmismäisesti. Kunnioita itseäsi, ole itsesi ystävä.
Sano, että kyllä sinä tästä selviät. Osaat kyllä, olet taitava. Ratkaisu löytyy, ole kärsivällinen.
Hyvä juttu on, ettei itselleen puhumiseen tarvitse uskoa. Se toimii, uskot tai et. Toimii vieläkin paremmin, jos puhut ääneen ja jos toistat viestiäsi. Tutkijat ovat havainneet, että toisen persoonan, sinä-muodon käyttäminen on tehokkampaa kuin minä-puhe.
Järkeäkin saa käyttää. Vaikka kuinka hokisit kirjoittavalle minälle, että saat Finlandia-palkinnon, ei se palkintoa takaa. Se kun ei riipu ihmisestä itsestään vaan muista ihmisistä, joiden alitajuntaa on mahdoton ohjailla. Sen sijaan voi sanoa itselleen, että kirjoitat hyvin tai vielä tarkemmin: kirjoitat herkästi, hauskasti, koskettavasti, syvällisesti, jännittävästi.
Toinen puoli asiaa on, että joskus on ihan hyvä patistaa itseään hommiin. Rakkautta ja rajoja myös oman itsen suhteen ja sopivassa suhteessa. ”Nyt olet tehnyt taustatöitä tarpeeksi, on aika aloittaa. Tartu työhön vain, kyllä se lähtee sujumaan.”
Alitajunnalle kannattaa puhua myöntölausein. Se ei oikein tajua ”ei” sanaa. Jos sille hokee, että älä velttoile, ainoa asia, minkä alitajunta poimii on ”velttoile”. Sano mieluummin siis: olen tarmokas. Tai vielä tehokkaammin: olet tarmokas. Tästä vakuutut, kun paljon käytettyä harjoitetta hyödyntäen sanot: älä ajattele sinistä virtahepoa. No, mikä kuva mieleen piirtyi?
Alitajunnalle tai kirjoittavalle minälle voi antaa myös tehtäviä ja deadlineja, niin hassulta kuin se kuulostaakin. ”Ensi maanantaina tiedät ratkaisun tähän ongelmaan.” Ja kas, kun maanantaiaamu koittaa, tiedät, mitä mieltä olet. Tai sitten et tiedä, mutta ei yrittämisestä vahinkoakaan koitunut. Aivojen ja psyyken kuormitusta keventää, kun sanoo alitajunnalleen: ”Jätän asian x sinun pohdittavaksesi. Mieti sitä viikon verran. Kysyn sinulta silloin, mihin tulokseen tulit.” Alitajunnan kovalevy alkaa työskennellä, ja tietoinen mieli vapautuu keskittymään muuhun.
NLP (Neurolingvistic programming) käyttää paljon tällaisia harjoitteita ja sieltä olen niitä oppinut. Huuhaa-oppia, sanoo moni. Voi olla. Ihan sama. Pääasia, että se toimii.
Tiede-lehtikin on aiheesta kirjoittanut. Löytyy täältä.
8 kommenttia artikkeliin ”Puhu kuin ihmiselle”
Kiitos tästä, Anneli. Viisas kirjoitus. Sopii juuri tähän päivään ja hetkeen. Siis jokaiseen päivään.
Kiitos itsellesi.
Ihan oikein kaikki, Anneli! Olen kirjottamisen lomassa käyttänyt Tee- ämmää ja kehittänyt myös henk. koht. ”salaisen” mandran. Osa siitä kuuluu: ”Olet, varakas, tarmokas ja terve…”. Tarmo (yli 20 näytelmää, sovitukset ja ohjaukset toista sataa) on toiminut, samoin terveys (sentään 70v., 27vuotta ohitusleikkauksesta, 2 vuotta ilman piipunpolttoa, 4 aikuista lasta ja 8 lastenlasta!), vaan että ”varakas”… ei millään! Kun olet noin fiksu, voisitko vähän avata tätä ”varakkuutta”, vai eikö alitajuntani sittenkään toimi?
Oikeastaan oletkin varakas: lapset, lapsenlapset, taiteelliset työt, terveys, vaimo. Ei ole vain rahallista vaurautta tämä.
Kiitos Anneli tästä artikkelista. Alitajunta, se pahalainen norsu, minuakin ohjailee. Aikaisemmin yliminä käskytti esim. äidin äänellä. Haluan kokeilla ystävällisyyttä ihmiseeni. Olen liian kauan hakenut hyväksyntää ulkopuoleltani.
Lapsena saadut tylyt viestit jäävät mieleen suorastaan järkyttävällä tavalla, mutta niitä voi korvata paremmilla viesteillä.
:). Kiitos.
Kirjoitan hauskasti, mielenkiintoisesti, herkästi ja koskettavasti. Viikon kuluttua uudet runoni ovat saaneet uutta ilmettä ja muotoa. Minulla oma ainutlaatuinen kyky ilmaista asioita.
T. Marjatta
Juuri noin!