Mitä tehdä, jos pitkän ja paneutuneen työrupeaman jälkeen käsikirjoitus ei löydäkään kustantajaa? Pitkän odottelun ja hylsykirjeiden jälkeen olo on epätoivoinen ja vihainen.
Nimikemääriä on viime vuosina supistettu. Kustannusala on ahtaalla, kun kirjoja ostetaan yhä vähemmän, ja kustantamot joutuvat entistä tiukemmin laskemaan taloudelliset realiteetit. Kelpo käsikirjoituskaan ei pääse julkaisukynnyksen yli, jos myyntiodotukset ovat heikot.
Kirjoittajan onneksi kustantamisen mallit ovat monipuolistuneet. On olemassa pienkustantamoja, osuuskuntia, yhdistyksiä ja palvelukustantamoja. Jos kirjoittajalla on tarve ja halu saada käsikirjoitus julki, jokin kanava kyllä löytyy.
Kustantamista harjoittavia osuuskuntia ja yhdistyksiä on melko paljon. Niihin voi tutustua vaikkapa Turun kirjamessuilla tai Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päivillä. Tällaisen yhteenliittymän edut ovat ilmiselvät: kirjailija saa vertaistukea, vetoapua, yhteisöllisyyttä, palautetta, markkinointia ja monenlaista asiantuntemusta. Osuuskunnat ja yhdistykset eivät kuitenkaan voi eivätkä halua kasvattaa jäsenkuntaansa liian suureksi, joten saattaa olla, ettei uudelle jäsenelle ole tilaa.
Omakustanne on varteenotettava vaihtoehto. On turhauttavaa, jos monen vuoden työ valuu tyhjiin eikä käsikirjoituksesta koskaan kehkeydy esinettä, kirjaa, jota voi pitää kädessään, jonka joku toinenkin voi lukea, joka jää olemaan.
Omakustanteen ja kustannetun kirjan väliin sijoittuu puolikustanne. Sillä tarkoitetaan kirjaa, jonka julkaisemisen taloudellisen riskin kustantamo ja kirjailija jakavat. Kirjailija sitoutuu ostamaan painoksesta sovitun määrän kirjoja eikä tekijänpalkkiota makseta ennen kuin tietyn myyntimäärän jälkeen.
Taideteoksena kirjalla on se mainio ominaisuus, että se on yksilöllinen. Tv-sarjan pitää tavoittaa satoja tuhansia katsojia, mutta kirjalle riittää muutama sata lukijaa, jopa vähemmän, mutta heille kirja voi olla äärimmäisen tärkeä. Tämä vapauttaa kirjan taiteena; sen ei tarvitse miellyttää tuhansia ihmisiä, vähemmän riittää.
Palvelukustantamot myyvät osaamista ja ne saavat tulonsa palvelusta, eivät kirjojen myynnistä. Kirjan painos voi olla hyvinkin pieni, jopa vain muutamia kymmeniä kappaleita ja lisäpainoksia on helppo ottaa. Tämä on etu. Palvelukustantamoja on monenlaisia, joten niitä voi vertailla ja kysellä käyttäjäkokemuksia. Nykyiseen someaikaan se ei ole hankalaa. Kirjan julkaiseminen ei ole ylettömän kallista eikä vaivalloistakaan, sillä palvelukustantamoista saa avun sellaisiin teknisiin asioihin kuin taitto, painatus tai kansi. Palvelukustantamot hoitavat myös kirjaan liittyvät velvollisuudet.
Puolikustanteessa tai omakustanteessa ei kustantamisen mallina ole moitittavaa, kunhan kirjailija ymmärtää osallistuvansa kuluihin tai maksavansa ne kokonaan ja hyväksyy tilanteen. Vaikka tällaisistakin kirjoista solmitaan kustannussopimus, kirjalla on ISBN-numero ja sitä tarjotaan kirjastoille ja kirjakaupoille, kyseessä ei ole perinteinen kustannustoiminta.
Omakustanne saattaa saada hyvän myynnin. Paikalliset aiheet, vaikkapa sukuhistoriat, merkkihenkilöt, rakennukset tai tapahtumat eivät kiinnosta valtakunnallista kustantamoa mutta löytävät omalta paikkakunnaltaan ostajia ja lukijoita. Eivät perinteisten kustantamojenkaan painokset useimmiten ole päätähuimaavia vaan 1.000 – 1.500 kappaleen luokkaa.
Jos kirjoittaja päätyy puoli- tai omakustanteeseen, se kirpaisee hänen rahakukkaroaan, mutta kolmessa asiassa ei kannata säästää, kun joka tapauksessa kirjan eteen on käytetty paljon työtä ja vaivaa.
Kustannustoimittaminen on hintansa arvoinen vaihe. Freelance-kustannustoimittajia on, ja asiansa osaava kustannustoimittaja tarkistaa kieliasun ja neuvoo viimeiset tekstin viilaukset.
Kirjan ulkoasussa ei pidä nuukailla liikaa. Tiheään ladottu teksti olemattoman kapein marginaalein antaa lukijalle ikävän ja ehkä aivan väärän viestin tekstin laadusta. Kotikutoiselta näyttää.
Kirjan kansi on ällistyttävän merkityksellinen. Hyvä kansi saa lukijan tarttumaan kirjaan, antaa lupauksen sisällöstä ja kertoo kirjan tasosta. Jos kansi on huolimattomasti tehty tai kömpelösti taitettu, se pudottaa kirjan kiinnostavuutta. Kanteen kannattaa panostaa aikaa, ideointia ja mielikuvitusta. Kannen toteuttajaksi mielellään ammattigraafikko.
Huolellisesti toimitettu ja kaunis kirja löytää paremmin ostajan ja lukijan.
Nuori Voima on käsitellyt omakustanteita perusteellisessa esseessä.
6 kommenttia artikkeliin ”Omakustanne”
Hei, etsin freekustannustoimittajaa, joka ehtisi lukea käsikirjoituksen tänä keväänä. Tekstin pituus n. 250 s.
T. M-L
palautepalvelua saa esim. Pirkkalaiskirjailijoilta tai Nuoren Voiman Liitolta, googlaamalla löytyy. Saara Henrikssonilla ja Anne Leinosella on kahden naisen yhtiö Proosakuiskaaja, jolla on sekä palautepalvelua että kustannustoimittamista. Ex-kustannustoimittaja Stella Vuomalla on nykyään oma yritys Tähtiteksti, jolla on kustannustoimittajapalveluita.
Hei
Onko joku näistä sellainen, joka on perehtynyt runokirjoihin?
Itselle tekeillä runokirja, johon saatan lisätä omaa taidettani myös
Ainakin Enostone, Ntamo, Kulttuurivihkot ja Into julkaisevat myös runoutta. Kannattaa käydä katsomassa kustantamojen nettisivut, sieltä löytyy tieto.
Juu-u. Sen käsikirjoituksen täytyy ensin kelvata kirjoittajalle itselleen. Kestävyyslaji, sanoisin.
Kyllä, sitkoa ja pitoa tarvitaan. Mutta jos on uhrannut käsikirjoitukselleen useamman vuoden, se on hyvässä kuosissa eikä sittenkään mene läpi (mikä ei ole tavatonta näinä aikoina) niin omakustanne tai puolikustanne on hyvä vaihtoehto. Olin äskettäin erään puolikustanteen julkkareissa. Sen aihe sijoittui tietyn urheilulajin maailmaan. Vaikka ei mennyt läpi perinteisissä kustantamoissa, veikkaan kiinnostusta ja myyntiä ao. urheilulajin harrastajien parissa.