Aina on vähemmän jaettavaa kuin hakijoita, siksi hyvä hakemus on parempi kuin huono. Seuraava koskee eniten valtion apurahoja, mutta samat periaatteet pätevät myös säätiöihin ja rahastoihin. Nämä ovat omia huomioitani, joita alunperin viisastelin Pirkkalaiskirjailijoille. Ne eivät ole virallinen totuus, eikä niissä mitään uutta ole.

KUKA VOI SAADA APURAHAN?

• apuraha voidaan myöntää vain maksajan (valtion, säätiön) määrittelemillä edellytyksillä:
• ammatillisuus – vain taiteen ammattilaisille voidaan myöntää valtion apurahaa. Miten ammatillisuus määritellään, on väljä asia. Julkaissut kirjailija katsotaan ammattilaiseksi.
• ammatillisuus merkitsee yhteisöjen hakemuksissa sitä että esim. lasten sanataideopetukseen ei voida rahaa myöntää, elleivät opettajat ole ammattitaiteilijoita, vaikka projektit olisivat sympaattisia ja tarpeellisiksi ymmärrettyjä. Joko toiminnan suorittajan tai kohteen pitää olla ammattitaiteilija.
• yhteisölle apurahaa haettaessa pitää olla myös omaa rahaa. 100 % apurahaa ei voida myöntää, korkeintaan 80 %. Oman työn osuutta ei arvioida rahaksi. Jos yhteisö saa toiminta-avustusta, se rajoittaa erityisavustusten saamista. Pitää olla siis jotain erityistä.
• toinen edellytys: ilmoituksessa mainittuihin kohteisiin. Esim. kohde- tai kirjastoapurahoja myönnetään kirjalliseen työhön. Ei työvälineisiin, ei matkoihin, ei terveydenhoitoon, ei esitystaiteeseen, ei kirjan markkinoimiseen ulkomaille. Ainoastaan kirjoittamiseen ja taustatyöhön.
• kolmas edellytys: kaunokirjallisuuteen. Tietokirjallisuudelle haetaan tietokirjallisuuden apurahoista, ei taiteen. Esseet ovat rajalla; jos kyseessä on selvästi kaunokirjallinen esseistiikka, apuraha voidaan myöntää.
• apurahjoja myönnetään myös taidejournalismiin. Jonkin verran kohdeapurahoja on osoitettu kriitikoille tai journalisteille, mutta hakemuksia on tullut erittäin vähän. Kirjallisuuskriitikoita kannustetaan hakemaan apurahoja.
• monikulttuurisuuteen ja rasismin vastaiseen työhön, residenssityöskentelyyn tai matkoihin eli liikkuvuuteen, lastenkulttuuriin ja vammaisille suuntautuviin hankkeisiin on omat apurahansa.
• ilmoitukset ovat nykyään yhteiset kaikille taiteenaloille, joten ne eivät toimi erityisen hyvin. Myös hakulomake tai raportointilomake ovat osin kummallisia kirjallisuuden näkökulmasta. Esim. kuvataiteissa tai esitystaiteissa on paljon kustannuksia, jotka hakemukseen raportoidaan. Kirjoittamisessa on läsnä kirjoittaja ja tietokone, kustannuksia ei juuri tule. Samoin kohderyhmäajattelu tai teoksen vaikuttavuuden arviointi on vierasta suurimmalle osalle kirjallisuutta, mutta näitä vaaditaan raportoitaviksi, joten jotain siihen keksitään, mielikuvittelijoita kun ollaan.
• apurahoja myönnettäessä on otettava huomioon monta tasapuolisuutta. Alueellinen, sukupuolten välinen, lajien välinen, uudet ja nuoret kirjailijat huomioon ottava. Yhtälö on monimutkainen, mutta vilpittömästi tasapuolisuuteen pyritään.
• lautakuntien jäsenet ovat alan asiantuntijoita eivätkä he ole tyhmiä. Myös alueellinen ja lajinmukainen asiantuntemus pyritään ottamaan huomioon jäseniä valittaessa. Kirjallisuuslautakunnassa ovat proosan ohella edustettuina kääntäjät, kirjallisuuden tutkimus, ruotsinkieliset, lasten- ja nuortenkirjallisuus sekä runous.

ENNEN KUIN ALAT TÄYTTÄÄ LOMAKETTA

• jos hermostuttaa, printtaa tyhjä lomake, täytä se käsin ja ala vasta sitten täyttää lomaketta netissä. Joka tapauksessa kirjoita etukäteen nämä:
• cv – kirjallisesta näkökulmasta. Ei tarvitse olla laaja. Ei tarvitse luetella työpaikkoja tai jokaista käytyä kurssia. Peruskoulutus ja pisimmät työsuhteet voi mainita, samoin kirjallisuuteen ja taiteeseen liittyvät työt (opettaminen, tutkimus). Tärkeimpiä ovat julkaistut teokset. Ei ole haitaksi kertoa, jos on aktiivinen kirjallisissa yhteisöissä.
• kirjoita luettelo julkaistuista teoksistasi, myös näytelmät ja käsikirjoitukset, osallisuudet antologioissa tai lavarunoudessa yms.
• tee tiedosto, johon merkitset kaikki saamasi apurahat ja palkinnot. Sen voi tehdä vaikka ruutuvihkoon. Kun nämä kolme ovat valmiina, ne helpottavat kaikkia tulevia apurahahakemuksia. Muista päivittää ne ennen kuin ryhdyt hakemaan apurahaa.
• mieti hankkeesi ennen kuin alat täyttää lomaketta. Voit kopioida sen suoraan lomakkeeseen. Kirjoita lyhyt parin lauseen kuvaus hankkeestasi ja pidempi työsuunnitelma, johon kirjaat myös aikataulun. Lomakkeessa saatetaan vaatia teoksen teemojen kuvailua, joten hahmottele myös ne. Älä selitä juonta tai henkilöitä. Yleisempi, ytimekäs kuvailu riittää. Lyhyt hankekuvaus on tärkeä, koska se kulkee hakijan nimen mukana erilaisissa yhteenvedoissa.
• mieti hankkeesi kustannusarvio. Kirjailija voi hyvin kirjoittaa kuluiksi ”normaalit elämiskustannukset”. Yleisesti katsotaan, että elinkustannukset ovat noin 1.700 euroa kuukaudessa eli taiteilija-apurahan suuruinen määrä. Jos haet 4.000 euron apurahaa, sinun oletetaan työskentelevän sillä 2 – 2,5 kuukautta, mikäli hanke ei vaadi kustannuksia, esim. matkustamista.
• jos lomakkeen täyttäminen tuntuu tuskaiselta, sen voi täyttää useammassa erässä. Keskeneräinen lomake jää talteen ja siihen voi palata. Tietoja voi korjata ja muuttaa.
• hae ajoissa. Tätä ei voi kylliksi painottaa. Apurahaa voi hakea vaikka heti ensimmäisenä päivänä kun lomake avautuu. Yleinen periaate: ajoissa tehty on helpoimmin tehty. Jos jotakin puuttuu, sen ehtii hankkia. Viimeisenä päivänä saattaa nettiyhteys tiltata, jokin tieto puuttuu tai mitä tahansa voi tapahtua. Myöhässä tullutta hakemusta ei saa ottaa huomioon.
• viime tingassa huolimattomasti tehty hakemus puhuu puolestaan. Jos on käsin tuherrettu jotain summittaista, se kertoo, ettei hakija ole vakavasti otettava. (Toki hakemuksen voi edelleen täyttää käsin ja lähettää kirjekuoressa, nettilomake ei ole ainoa tapa.) Hyviä hakemuksia on paljon eikä kaikille niillekään voida myöntää. Miksi siis myönnettäisiin rahaa hakijalle, joka ei edes viitsi vaivautua hakemaan asiallisesti.

NETTILOMAKETTA TÄYTTÄMÄÄN

• lomakkeen täyttäminen ei ole vaikeata. Kun kohdassa lukee sukunimi ja etunimet, siihen kirjoitetaan sukunimi ja etunimet. Jos lukee pankkitili, siihen kirjoitetaan pankkitili. Ei se sen kummempaa ole. Lomakkeen täyttäminen vaatii keskittymistä ja tunnin tai kahden työrupeamaa, jos pohjatyöt on tehty hyvin.
• ensin on kirjauduttava. Se onnistuu pankkitunnuksilla.
• kun on kirjoitettu nimi, sukupuoli, asiointikieli, pankkitili ja puhelinnumero sekä osoite, siirrytään vaiheeseen, joka vaatii hiukan ajattelua.
• apurahan määrä. Haettavan apurahan määrästä saa kuvan, kun ennen hakemista selaa aiemmin myönnettyjä apurahoja. Suunnilleen samassa haarukassa on hyvä pysyä. 2.000 euroa on nykyään minimiapuraha. Haettua suurempaa apurahaa ei voida myöntää, mutta haettua pienempi kyllä. Jos haet kohdeapurahaa tai kirjastoapurahaa, älä hae vuosiapurahan suuruista summaa. Haetun summan pitää olla myös tolkullisessa suhteessa työhön. Lyhyen lastenkirjan hiominen vie todennäköisesti vähemmän aikaa kuin runokokoelman hiominen. Lautakuntien ikuinen dilemma: vähemmän ja useammille vai enemmän ja harvemmille. Kirjastoapurahalautakunta on linjannut jakavansa suurempia apurahoja harvemmille, yleensä 4.000 – 14.500 euroa, viimeksi 280 hakijalle. Vastaavasti kohdeapurahat ovat pienehköjä eli 2.000 – 5.000 euron apurahoja jaettiin 40 hakijalle.
• vuosiapurahoja saa vähäinen määrä kirjailijoita. 5-vuotisia noin 10, samoin 3-vuotisia, 1-vuotisia tai puolivuotisia yhteensä parikymmentä. Näitä myöntävät myös esim. Kulttuurirahasto ja Wihurin, Kordelinin sekä Koneen säätiö sekä maakuntien taidetoimikunnat. Vuosi- tai useamman vuoden työskentelyapurahaa hakiessa kannattaa miettiä, mihin oma tuotanto riittää. Toki esikoiskirjailija voi hakea 3-vuotista tai 5-vuotista, ei siitä rangaista, mutta tavallisesti myönnetään ensin puolivuotinen tai yksivuotinen apuraha, ja jos tuotanto jatkuu tasokkaana, työskentelyvuosia tulee lisää. Apuraha-anomuksessa tulee olla riittävän täsmällinen ja todellisuudentajuinen suunnitelma vuodelle, kolmelle tai jopa viidelle vuodelle. Lomakkeessa kysytään, haetko 1/2, 1, 3 vai 5-vuotista apurahaa. Laita rasti kaikkiin vaihtoehtoihin, jotka sinulle sopivat. Jos esimerkiksi rasti on vain kolmivuotisen apurahan kohdalla, sinulle ei voida myöntää yksivuotista, koska et ole sitä hakenut.
• ymmärrä oma asemasi kirjallisuuden kentässä ja mieti, mitä on realistista saada näytöilläsi. Yleensä yksivuotisen työskentelyapurahan voi saada vasta muutaman julkaistun kirjan jälkeen. Epärealistiset hakemukset eivät anna hyvää kuvaa hakijasta.
• aiemman tuotannon laatu ja määrä ja tulevan projektin kiinnostavuus ja vaihe ovat kaikkein tärkein asia apurahan saannissa.
• käyttötarkoitus lyhyesti – nyt otat esiin jo etukäteen kirjoittamasi lyhyen kuvauksen hankkeestasi.
• työsuunnitelma tai käyttötarkoitus, samaa asiaa ajetaan takaa. Tämänhän teit etukäteen, nyt vain kopioit. Ole konkreettinen ja selkeä. Apuraha-anomus on asiaproosaa. Siinä ei tarvitse pyrkiä kaunokirjallisiin tavoitteisiin tai korkeisiin teoreettisiin hahmotelmiin. Tee helposti luettava, aikataulutettu työsuunnitelma, joka on asiallisessa suhteessa hakemasi apurahan määrään. Ytimekkyys on valttia. Kerro selkeästi, mitä aiot tehdä ja kuinka kauan käyttää siihen aikaa. Ei tarvitse kertoa romaanin juonta ja henkilöitä eikä varsinkaan ole tarpeen kehua itseään etukäteen. Jos teokselle on tiedossa kustantaja, sen voi mainita.
• 3 vuoden aikana saadut apurahat. Tämänhän olet tehnyt etukäteen. On syytä olla rehellinen. Saadut apurahat tarkistetaan niiltä, joille apuraha aiotaan myöntää. Merkitse myös hakemasi apurahat, joista ei ole vielä päätöstä. Niihin voit kirjoittaa ”haettu” tai ”avoinna”. Jos olet saanut vuosiapurahan suuruisen summan eli noin 20.000 euroa esimerkiksi useampana pienempänä apurahana, ei kannata hakea enempää. Ei myönnetä kuitenkaan.
• tärkeimmät julkaistut teokset – teosluettelo sinulla on valmiina. Mainitse myös kustantaja.
• jos kysytään myös ”muuta taiteellista toimintaa” voit luetella saamasi palkinnot ja ehdokkuudet, toimintasi yhdistyksissä tai luottamustoimissa, opetustoimet yms.
• liitteet – tähän liitetään cv, joka sinulla on siis jo valmiina ja päivitettynä. Jos olet aloittava kirjailija, voit liittää pari arvostelua. Ole tarkoituksenmukainen ja ajattele myös lukijaa.
• yksityiset säätiöt haluavat usein lausunnon suosittelijalta, mutta valtio ei sellaista edellytä. On kohteliasta antaa lausunnon antajalle aikaa toimia ja tilaisuus kieltäytyä, syystä mistä hyvänsä. Ei ole asiallista kirjoittaa hakemukseensa henkilön nimeä kysymättä tältä lupaa.
• valtio ja useimmat säätiöt vaativat raportointia. Se on ymmärrettävää. Halutaan seurata, onko raha käytetty siihen, mihin se on myönnetty. Raportinkaan ei tarvitse olla laaja. Se tehdään apurahakauden päätyttyä, useimmiten siis vuoden lopussa.
• aina voi käydä niin, että suunnitelmat muuttuvat. Ei tarvitse panikoida. Rahoja ei peritä takaisin. Raporttiin voi kirjata suunnitelmien muutoksen ja selittää, miksi näin kävi. Se kyllä ymmärretään kuuluvaksi taiteellisen toiminnan ominaislaatuun.
• Entä voiko tehdä monta anomusta samaan apurahahakuun tai hakea yhdellä anomuksella useampaan projektiin? Voi kyllä, mutta parempi on harkita, mikä hanke on itselle tärkein. Yhdelle hakijalle ei kuitenkaan myönnetä monta apurahaa. Sen sijaan ei ole mitään estettä hakea valtiolta sekä kohde- että kirjastoapurahaa ja vuosiapurahaa – ja tietysti myös yksityisiltä säätiöiltä.
• jos saat apurahan, sinulta edellytetään keskittymistä taiteelliseen työhön apurahakauden ajaksi. Palkkatyötä ei saa samaan aikaan tehdä. Keikkoja saa tehdä, mutta säännöllistä sivutointa varten on anottava lupa. Lupa annetaan kyllä, mikäli työtunteja on korkeintaan 12 viikossa.
• apurahansaajan on otettava eläkevakuutus Melasta, mikäli apurahajakso kestää vähintään 4 kuukautta ja on vähintään 1.274,21 euroa eli noin 320 euroa kuukaudessa. Eläkevakuutus on hyvä asia. Se vaikuttaa myös mahdollisiin sairauspäivärahoihisi. Samalla voi ottaa myös vapaaehtoisen tapaturmavakuutuksen.