Minne menet, Taike

Date

Taiken korona-apurahapäätökset tipahtelevat parhaillaan sähköposteihin ja julkisuudessa on ollut kiihkeääkin keskustelua apurahoista. Niitä myöntävät sekä säätiöt kuten SKR, Kordelin, Wihuri tai Kone sekä valtio. Säätiöt linjaavat itse apurahojensa myöntämiskriteerit ja määrän. Niillä on tietenkin oikeus päättää rahoistaan itse.

Sen sijaan Taiteen edistämiskeskuksen eli Taiken kautta jaetaan apurahoina ja hankerahoina yhteisiä verorahoja, joten niiden perään on oikeus huudella kansalaisilla ja niillä, joita päätökset koskevat eli taiteilijoilla. Taiken toiminta on Opetus- ja kulttuuriministeriön alaista, joskin vastuusuhteet ovat epämääräiset. 

Olen ollut kirjallisuuden taidetoimikunnassa neljä vuotta, joista kaksi vuotta puheenjohtajana. Kauteni päättyi vuoden vaihteessa, joten nykyisen kirjallisuustoimikunnan toimintaa tai mielipiteitä en tunne. 

Taikea kehitetään ja sen tulevaisuutta visioidaan parhaillaan. Visiointi ja Taiken kehittämissuunta on herättänyt myös huolta. Taidetoimikuntien jäsenet  vaihtuivat vuoden alussa, jolloin puheenjohtajat keskustelivat epämuodollisesti (suurin osa oli mukana, mutta eivät kaikki) Taiken kehitysssuunnista ennen kautensa (mahdollista) loppumista.

Seuraavia kohtia pidettiin tärkeinä. Koska keskustelu oli epämuodollinen ja olen voinut ymmärtää tai tulkita väärinkin, menköön tämä kirjoitus yksityiseen piikkiini.

Toimikuntien asiantuntemusta pitää arvostaa. Niitä pitää kuulla Taiken päätöksenteossa ja toimikuntatyöstä pitää maksaa asiallinen korvaus. Nythän esimerkiksi työläs hakemusten lukeminen on talkootyötä. Siihen menee laskelmieni mukaan ainakin kaksi täyttä työviikkoa vuodessa.

Toimikuntalaitoksen säilyttäminen on tärkeää. Toimikunta on itsenäinen elin, joka voi olla eri mieltä Taiken kanssa ja tuoda esiin taiteilijakunnan näkemyksen. Esimerkiksi yksilötaiteiden toimikunnat ovat vastustaneet Taiken johtajan Paula Tuovisen ajamaa taiteilijapalkkaa, koska se ei sovi kaikille taidealoille, vaikka voi olla esitystaiteissa toimiva. 

Taidetoimikunnalla on enemmän reagointikykyä ja sen mielipiteillä enemmän painoarvoa kuin yksittäisillä asiantuntijoilla. Toimikunnan jäsenet saavat tukea ja tietoa toisiltaan, sillä toimikunnissa on laaja alueellinen ja eri genrejen edustus. Kirjallisuustoimikunnassa ovat edustettuina paitsi proosa ja runous, myös lasten- ja nuortenkirjallisuus, spefi, ruotsinkielinen kirjallisuus, käännökset ja kirjallisuuden tutkimus. Sellaista ihmehenkilöä ei ole, joka hallitsisi kaikki genret ja tuntisi vielä niin Savon kuin Pohjois-Pohjanmaankin taiteellisen tilanteen.

Vertaisarviointi on tärkeä ja säilytettävä asia. On pidettävä huolta taiteellisesta asiantuntemuksesta ja lajikohtaisesta taiteen tuntemuksesta.
 Vertaisarvioinnin monipuolisuus toteutuu parhaiten toimikuntien vaihtuvalla kokoonpanolla.

Vertaisarviointia usein kritisoidaan, mutta pohtia sopii, toimisiko vaikkapa viranhaltijoiden tai käsinpoimittujen yksittäisten asiantuntijoiden tekemä arvointi paremmin. Todennäköisesti huonommin. 

Vertaisarvioijien vaihtuvuus on tärkeää, jotta päätösvalta ei pääse keskittymään. Nykyään taidetoimikunnat uusiutuvat kahden vuoden väliajoin niin että neljässä vuodessa vaihtuu koko jäsenistö. Nykyisen kirjallisuustoimikunnan 10 jäsenestä 6 on uusia ja 4 on oli mukana myös edellisellä kaksivuotiskaudella.

Toimikunnissa tapahtuu sekä hakemusten arviointi että päätöksenteko. Tällainen yksiportainen malli on toiminut joustavasti, koska toimikunnissa on laaja-alainen asiantuntemus ja päätökset tehdään yhteisesti, keskustelun ja arvioinnin perusteella. Siinä noudatetaan tasa-arvoa alueen, genren, kielen sekä hakijan iän ja sukupuolen suhteen. Arvioinnin ja päätöksenteon erottaminen toisistaan eli ehdotettu poolimalli tuottaisi paljon kankeutta, olisi kallista ja saattaisi keskittää päätösvaltaa. 

Pienet apurahat on säilytettävä. Niillä pidetään huolta nuorten ja aloittelevien taiteilijoiden rahoituksesta, marginaalisesta taiteesta sekä alueellisesta ja pienten yhteisöjen rahoituksesta.

Taiken julkilausuttu linjaus on ollut kohti suurempia apurahoja ja toiminta-avustuksia, siis enemmän mutta harvemmille. Yksinkertainen aritmetiikka kertoo, että pieniä apurahoja voidaan myöntää enemmän kuin suuria. Sekä taiteilijat että taideyhteisöt hyötyvät pienistäkin apurahoista. Niillä ylläpidetään taiteen rihmastoja eli tulevaisuutta ja kehitystä, sellaista taidetta, joka ei vielä ole nimekästä tai vakiintunutta. On haitallista tukea vain ”huippuja”, sillä huippuja ei kehity ilman aluskasvillisuutta. 

Koska Suomi on suuri maa, alueellisten taidetoimikuntien resurssien turvaaminen on tärkeää. Nykyinen linja vähentää alueellisten toimikuntien lukumäärää ja rahoitusta.

Taiken tulee edistää laadukasta, monipuolista tutkimusta ja tiedonsaantia eri taiteenlajien ja taiteilijoiden tarpeista ja todellisuudesta. Päätöksenteon pitää olla laajapohjaista ja läpinäkyvää. Tutkimustieoa pitää hyödyntää Taiken käytännön toiminnassa..


Taiken tulee mahdollistaa taidetoimikuntien välinen kommunikaatio ja yhteistyö. Aiemmin taiteen keskustoimikunnassa istuivat taidetoimikuntien puheenjohtajat, jotka sitä kautta saivat keskusteluyhteyden toisiinsa. Nyt taidetoimikunnat eivät saa lainkaan tietoja toistensa toiminnasta tai toimikunnissa vallitsevista mielipiteistä.

(kuva on Ylen)

2 kommenttia artikkeliin ”Minne menet, Taike”

Jätä kommentti

Lisää
artikkeleita