Taiken korona-apurahapäätökset tipahtelevat parhaillaan sähköposteihin ja julkisuudessa on ollut kiihkeääkin keskustelua apurahoista. Niitä myöntävät sekä säätiöt kuten SKR, Kordelin, Wihuri tai Kone sekä valtio. Säätiöt linjaavat itse apurahojensa myöntämiskriteerit ja määrän. Niillä on tietenkin oikeus päättää rahoistaan itse.

Sen sijaan Taiteen edistämiskeskuksen eli Taiken kautta jaetaan apurahoina ja hankerahoina yhteisiä verorahoja, joten niiden perään on oikeus huudella kansalaisilla ja niillä, joita päätökset koskevat eli taiteilijoilla. Taiken toiminta on Opetus- ja kulttuuriministeriön alaista, joskin vastuusuhteet ovat epämääräiset. 

Olen ollut kirjallisuuden taidetoimikunnassa neljä vuotta, joista kaksi vuotta puheenjohtajana. Kauteni päättyi vuoden vaihteessa, joten nykyisen kirjallisuustoimikunnan toimintaa tai mielipiteitä en tunne. 

Taikea kehitetään ja sen tulevaisuutta visioidaan parhaillaan. Visiointi ja Taiken kehittämissuunta on herättänyt myös huolta. Taidetoimikuntien jäsenet  vaihtuivat vuoden alussa, jolloin puheenjohtajat keskustelivat epämuodollisesti (suurin osa oli mukana, mutta eivät kaikki) Taiken kehitysssuunnista ennen kautensa (mahdollista) loppumista.

Seuraavia kohtia pidettiin tärkeinä. Koska keskustelu oli epämuodollinen ja olen voinut ymmärtää tai tulkita väärinkin, menköön tämä kirjoitus yksityiseen piikkiini.

Toimikuntien asiantuntemusta pitää arvostaa. Niitä pitää kuulla Taiken päätöksenteossa ja toimikuntatyöstä pitää maksaa asiallinen korvaus. Nythän esimerkiksi työläs hakemusten lukeminen on talkootyötä. Siihen menee laskelmieni mukaan ainakin kaksi täyttä työviikkoa vuodessa.

Toimikuntalaitoksen säilyttäminen on tärkeää. Toimikunta on itsenäinen elin, joka voi olla eri mieltä Taiken kanssa ja tuoda esiin taiteilijakunnan näkemyksen. Esimerkiksi yksilötaiteiden toimikunnat ovat vastustaneet Taiken johtajan Paula Tuovisen ajamaa taiteilijapalkkaa, koska se ei sovi kaikille taidealoille, vaikka voi olla esitystaiteissa toimiva. 

Taidetoimikunnalla on enemmän reagointikykyä ja sen mielipiteillä enemmän painoarvoa kuin yksittäisillä asiantuntijoilla. Toimikunnan jäsenet saavat tukea ja tietoa toisiltaan, sillä toimikunnissa on laaja alueellinen ja eri genrejen edustus. Kirjallisuustoimikunnassa ovat edustettuina paitsi proosa ja runous, myös lasten- ja nuortenkirjallisuus, spefi, ruotsinkielinen kirjallisuus, käännökset ja kirjallisuuden tutkimus. Sellaista ihmehenkilöä ei ole, joka hallitsisi kaikki genret ja tuntisi vielä niin Savon kuin Pohjois-Pohjanmaankin taiteellisen tilanteen.

Vertaisarviointi on tärkeä ja säilytettävä asia. On pidettävä huolta taiteellisesta asiantuntemuksesta ja lajikohtaisesta taiteen tuntemuksesta.
 Vertaisarvioinnin monipuolisuus toteutuu parhaiten toimikuntien vaihtuvalla kokoonpanolla.

Vertaisarviointia usein kritisoidaan, mutta pohtia sopii, toimisiko vaikkapa viranhaltijoiden tai käsinpoimittujen yksittäisten asiantuntijoiden tekemä arvointi paremmin. Todennäköisesti huonommin. 

Vertaisarvioijien vaihtuvuus on tärkeää, jotta päätösvalta ei pääse keskittymään. Nykyään taidetoimikunnat uusiutuvat kahden vuoden väliajoin niin että neljässä vuodessa vaihtuu koko jäsenistö. Nykyisen kirjallisuustoimikunnan 10 jäsenestä 6 on uusia ja 4 on oli mukana myös edellisellä kaksivuotiskaudella.

Toimikunnissa tapahtuu sekä hakemusten arviointi että päätöksenteko. Tällainen yksiportainen malli on toiminut joustavasti, koska toimikunnissa on laaja-alainen asiantuntemus ja päätökset tehdään yhteisesti, keskustelun ja arvioinnin perusteella. Siinä noudatetaan tasa-arvoa alueen, genren, kielen sekä hakijan iän ja sukupuolen suhteen. Arvioinnin ja päätöksenteon erottaminen toisistaan eli ehdotettu poolimalli tuottaisi paljon kankeutta, olisi kallista ja saattaisi keskittää päätösvaltaa. 

Pienet apurahat on säilytettävä. Niillä pidetään huolta nuorten ja aloittelevien taiteilijoiden rahoituksesta, marginaalisesta taiteesta sekä alueellisesta ja pienten yhteisöjen rahoituksesta.

Taiken julkilausuttu linjaus on ollut kohti suurempia apurahoja ja toiminta-avustuksia, siis enemmän mutta harvemmille. Yksinkertainen aritmetiikka kertoo, että pieniä apurahoja voidaan myöntää enemmän kuin suuria. Sekä taiteilijat että taideyhteisöt hyötyvät pienistäkin apurahoista. Niillä ylläpidetään taiteen rihmastoja eli tulevaisuutta ja kehitystä, sellaista taidetta, joka ei vielä ole nimekästä tai vakiintunutta. On haitallista tukea vain ”huippuja”, sillä huippuja ei kehity ilman aluskasvillisuutta. 

Koska Suomi on suuri maa, alueellisten taidetoimikuntien resurssien turvaaminen on tärkeää. Nykyinen linja vähentää alueellisten toimikuntien lukumäärää ja rahoitusta.

Taiken tulee edistää laadukasta, monipuolista tutkimusta ja tiedonsaantia eri taiteenlajien ja taiteilijoiden tarpeista ja todellisuudesta. Päätöksenteon pitää olla laajapohjaista ja läpinäkyvää. Tutkimustieoa pitää hyödyntää Taiken käytännön toiminnassa..


Taiken tulee mahdollistaa taidetoimikuntien välinen kommunikaatio ja yhteistyö. Aiemmin taiteen keskustoimikunnassa istuivat taidetoimikuntien puheenjohtajat, jotka sitä kautta saivat keskusteluyhteyden toisiinsa. Nyt taidetoimikunnat eivät saa lainkaan tietoja toistensa toiminnasta tai toimikunnissa vallitsevista mielipiteistä.

TAIKEN JOHTAJA PAULA TUOVINEN VASTASI TÄHÄN KIRJOITUKSEEN:

Hei, kiitokset palautteesta. Vastaan lyhyesti tässä.
Toimikuntien asiantuntemusta pitää arvostaa:
Visiotyömme keskiössä on ajatus, että taikelaiset ovat taiteen asiantuntijoita, dialogisessa suhteessa kenttään, eivät ”harmaita virkahenkilöitä”. Oman asiantuntemuksensa lisäksi Taike tarvitsee aina ja jatkuvasti erilaista asiantuntemusta, sekä arviointiin että muuhunkin työhön. Asiantuntijoita pitää nimenomaan arvostaa. Taike on esittänyt OKM:lle jo vuonna 2019, että arvioinnista tulee maksaa palkkio. Kaikesta asiantuntijatyöstä tulee maksaa palkkio.

Toimikuntalaitoksen säilyttäminen on tärkeää:
Taiken visioissa toimikuntalaitoksen nimi muuttuisi, mutta arviointi säilyisi, entistä joustavampana. Silloin pikemminkin olisi mahdollista saada asiantuntijat käyttöön tarkoituksenmukaisesti ja täsmällisesti. Esim. ruotsinkielisen kirjallisuuden asiantuntija voisi tulla Ruotsista, olla siis poolin jäsen, josta hänet voisi pyytää tarvittaessa arviointipaneeliin. Vapaan taiteilijan työsopimus/taiteilijapalkka voisi sopia myös kirjailijoille. Virossa toimii jo siten, että liitto maksaa ko. palkan.

Vertaisarviointi on tärkeä:
Arviointi on tärkeää. Se, puhutaanko nykypäivänä vertaisarvioinnista riippuu tilanteesta. Esimerkiksi silloin, kun hakijoiden diversiteetti on erittäin suurta tietyn alan sisällä alagenreineen, voi olla jo vaikea puhua vertaisuudesta. Silloin asiantuntijat arvioivat ammattimaisuutta ja laatua yleisemmin hakijoiden kokonaisuudessa. Taiken visiotyössä on ehdotettu mallia, jossa itse arvioinnin tekisivät arviointipaneelit (vrt. toimikunnat) ja päätöksen monialainen taidetoimikunta esittelystä. Tämä vastaa yleistä hyvää hallintotapaa. Monialainen taidetoimikunta toimisi myös Taiken taiteen asiantuntijaelimenä. 

Pienet apurahat on säilytettävä:
Isossa kuvassa on tärkeätä, että ne organisaatiot, jotka saavat rahoitusta saavat sitä niin paljon, että se mahdollistaa laadukkaan toiminnan ja muun rahoituksen hankinnan sekä lopulta palkan maksamisen myös taiteilijoille. Yksilöapurahojen taas tulee mahdollistaa keskittyminen tietyn ajan työhön, niin että laatu mahdollistuu. Tämä ajattelu ei poista erilaisia rahoitusinstrumentteja.

Alueellisten taidetoimikuntien resurssit:
Taidetoimikuntalaitos on luotu 70-luvun toimintaympäristöön, jolloin toimikuntien tehtävänä oli tukea erityisesti yksilötaiteita apurahoin eri alueilla. Toimikuntatyö oli talkootyötä. Vuosien kuluessa meille on syntynyt päällekkäinen toimikuntajärjestelmä, aluetoimikunnat jakavat pientä rahaa kattaen koko Suomen, valtion taidetoimikunnat jakavat hieman isompaa rahaa, kattaen koko Suomen. Isoin raha jaetaan ihan muuta kautta. 2020-luvulla kenttä on ammattimaistunut. Taiken tehtävänä on tukea ammattilaisia koko Suomessa, kokonaisuutena. Visiotyössä etsimme uutta mallia tähän.

Taidetoimikuntien välinen kommunikaatio:
Asiantuntijuuden jakaminen on tärkeätä jatkossakin. Nyt toimikuntalaitoksen kommunikaatio on suht vähäistä johtuen mm. siitä, että sitä tehdään talkootyönä ja siitä, että jäseniä on yli 200, jolloin koko joukkoa saa harvoin kasaan. Monialainen taidetoimikunta voisi sen sijaan olla näppärä elin, joka kokoontuu usein ja keskustelee yleensä taiteesta yhdessä tukien Taikea. Asiantuntijapoolin jäsenetkin voisivat tavata, mutta harvakseltaan.
Jatkamme mielellämme keskustelua.

(kuva on Ylen)