Viikon kuluttua, tarkemmin sanottuna sunnuntaina 2.8. kello 16 Urjalan säätiötalolla on monologinäytelmän Nuoret sotilaat ensi-ilta. Kutkuttavan jännittäviä aikoja siis tekijäryhmälle.

Näytelmän ohjaa Esa-Matti Smolander ja monologit esittää Akseli Kouki. Teksti ei ole minun vaan olen koonnut sen aidoista rintamakirjeistä ja muistelmista. Tähän ratkaisuun päädyttiin ensimmäisten suunnitelmien kariuduttua. Näytelmällä on ollut erittäin mutkikas tie, jolla viimeisimpänä tukkeena seisoi korona. Rajoituksia on kuitenkin niin paljon purettu, että näytelmä voidaan suunnitellusti esittää, joskin katsomoon pääsee vain 80 henkilöä.

Väinö Linnan syntymästä tulee tämän vuoden joulukuussa kuluneeksi 100 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi Väinö Linnan seura päätti toteuttaa kaksi kantaesitystä, jotka liittyisivät Linnan teoksiin. Yhdessä Turun kaupunginteatterin kanssa on jo toteutettu naisten näkökulmasta sotaa tarkasteleva Toinen tuntematon.

Ensimmäinen suunnitelma oli koota monologi Linnan teoksista, mutta dramatisointilupaa ei saatu. Alun pettymyksen jälkeen käännyimme Pentinkulman päivien toiminnanjohtajan Niina Revon kanssa dokumentaarisuuteen. Päätimme tuoda näyttämölle ne todelliset sotilaat, joiden kaltaisista Linna kirjoitti, heidän alkuperäiset sanansa ja ajatuksensa. Työn edistyessä alkoi tuntua, että juuri näin tämän pitikin mennä.

Aineistoa oli pyörryttävän paljon. Sotien aikana kirjoitettiin yli miljardi kirjettä, sillä kirje ja paketti olivat ainoa tapa pitää yhteyttä rintamalla olevaan poikaan, rakastettuun, aviomieheen tai veljeen. Kirjeitä ja muistelmia on arkistoissa, niistä on koostettu kirjoja ja Ari Matikainen on luonut niiden pohjalta koskettavan dokumenttielokuvan Sota ja mielenrauha.  Tutkimuksista oli erityisen antoisa Sari Näreen ja Jenni Kirveen toimittama Ruma sota. Se näytti isänmaallisen sankaruuden kääntöpuolen, raadollisen, rappeuttavan, raaistavan sodan.

Monologimuoto on lyhyt. Kiinnostavimpien, osuvimpien palojen valinta piti tehdä karskisti, vaikka välillä kirveli.

Koska toivomme, että esitys voisi jatkaa elämäänsä kouluja kiertämällä, pituus täytyi rajata noin 45 minuuttiin. Laskin, että liuska on noin kaksi minuuttia ja puristin tekstit 17 liuskaan. Aivan liian paljon. Läpimeno kesti yli tunnin. Ohjaaja lyhensi, minä lyhensin ja pääsimme lopulta 11 liuskaan.

Projektin alkupuolella ohjaaja toivoi, että kirjeistä ja muistelmista erottuisi selkeitä kertojia. Koska aineisto oli koottu monesta lähteestä, toive tuntui mahdottomalta toteuttaa, vaikka ymmärsin, että näyttelijän ja katsojan kannalta ajatus oli toimivin. Aineistoa tarkemmin ajateltuani hoksasin, että sieltä todellakin löytyy neljä kertojaa: nuori ja lapsellinen Pekka, sotaintoilija Henrik, herkkä runoilija Lauri ja uskova perheenisä Väinö.

Monologin nimeksi jäi Nuoret sotilaat. Käytimme tätä työnimeä niin monessa yhteydessä, usein ja julkisesti, ettei sitä voinutkaan enää muuttaa. Olisi aiheuttanut hämmennystä ja epätietoisuutta, jos Nuoret sotilaat olisikin yhtäkkiä ollut Täältä jostakin tai Terveiset rintamalta.

Kaikki neljä kertojaa ovat todellakin liian nuoria sotilaita, jos sitten koskaan ihminen on oikean ikäinen sotaan. Väinöllä on kaksi pientä lasta, Lauri on liian herkkä, Henrik saa liian varhain päällikkyyden ja peittää osaamattomuuttaan ankaruudella ja rehvakkuudella. Päähenkilö Pekka taas on iältään aivan liian nuori sotaan, 18-vuotias. Oli järkyttävä oivallus, että rintamalle tosiaan lähetettiin alle kaksikymppisiä poikia, tämän päivän lukiolaispoikia, minun silmissäni aivan lapsia.

Olen nähnyt näytelmän harjoitukset ja ällistynyt ohjaajan mielikuvitusta. Esitys on toiminnallinen ja visuaalinen, vaikka teksti on poimittu 80 vuoden takaisista kirjeistä niiden kieltä muuttamatta.

Teatteri on taikojen tekemistä.

Ihanaa, että teatteri on ja että sinne taas syksyllä pääsee.

kuvassa monologin esittäjä Akseli Kouki