Tämän kevään apurahapäätökset saapuivat ja järjestelmä kaatui, näin luin juuri facebookista.

Taike ei toimita tietoa puoleltaöin tai juuri juhannuksen alla tarkoituksenaan pilata hakijan juhannus tai silkkaa ilkeyttään. Teknisistä syistä suuri sähköpostilähetys lähtee vastaanottajille myöhään illalla, ja kun monet yrittävät katsoa tietojaan Salama-järjestelmästä (mieleen tuli sarkastisia ajatuksia), se kaatuu. Mielipahaa aiheuttava asia, jolle kirjallisuustoimikunta ei mahda mitään. Tarkoitus on kuitenkin hyvä: saattaa päätökset mahdollisimman nopeasti hakijoiden tietoon.

Sekä apurahan saaminen että ilman jääminen aiheuttavat järjestelyjä – joko pitää aikatauluttaa työsuunnitelmat ja järjestää vapaata mahdollisesta palkkatyöstä tai sitten on ryhdyttävä miettimään, mistä muualta rahoitusta voisi hakea. Siksi on hyvä, että tiedon saa ajoissa.

Päätökset tuottavat suuren ilon harvoille ja suuren pettymyksen enemmistölle. Pitkien apurahojen hakijoita oli yli 300, myönnettäviä apurahoja noin 40.

Selvitän tässä kirjoituksessa joitakin näkökulmia, jotka valtion eli Taiteen edistämiskeskuksen apurahojen myöntämisessä täytyy ottaa huomioon. Apurahojahan myöntävät – onneksi – myös yksityiset säätiöt. Ne päättävät tietenkin itse kriteereistään, joita en tunne.

Kun pettymyksen tuottavat hylsyt saapuvat, facebookista saa lukea postauksia, joissa kirjailijat moittivat itseään ja kirjallisuustoimikuntaa:

Oliko hakemukseni tosiaan niin huono?

Olen ollut yli kymmenen vuotta kirjailija, eikö se paina missään?

Tunnen itseni nolatuksi, muserretuksi, vähätellyksi.

Masennuin. En jaksa enää yrittää.

Toimikunnan mielestä en siis ole minkään arvoinen, olen ilmeisesti huono kirjailija.

Taas nähtiin, että helsinkiläisiä suositaan.

Mitä lautapäitä lautakunnassa oikein istuu, kirjallisuutta eivät ainakaan ymmärrä!

Kavereille taas jaettu, kivat sulle, minä lähden kaljalle.

Itseruoskintaan ei ole aihetta. Olen nyt kahtena vuonna lukenut apuraha-anomuksia, yhteensä parituhatta kappaletta, ja tämän kokemuksen perusteella sanon painokkaasti, että hakemukset ovat hyviä. Poikkeuksia on erittäin pieni määrä.

Hakemuksista myös näkee, että kirjailijat ovat ahkeraa porukkaa: sukkuloivat monen projektin välillä, tekevät laajoja taustatöitä, versioivat, editoivat, opettavat, kustannustoimittavat, kirjoittavat lehtijuttuja. Heillä on yleensä myös realistinen käsitys siitä, missä vaiheessa projektit ovat ja miten kauan kuhunkin vaiheeseen menee.

Todennäköisesti ei ole siis anomuksestasi kiinni, jos et apurahaa saanut. Päätökseen ovat vaikuttaneet kovin monet muuttujat. Jokaisella hakukierroksella apurahan ansaitsevia hakijoita on paljon enemmän kuin apurahoja. Hyviä, ansiokkaita hakijoita joudutaan jättämään ilman. Onneksi ovat olemassa ne säätiöt, suurimpina SKR, Wihuri, Kordelin ja Kone.

Hakijaa ei kohdella valtiollisessa myöntöprosessissa ainoastaan yksilönä vaan myös ryhmien jäsenenä. Tasokas tähänastinen tuotanto (enemmän kuin yksi romaani tai runokokoelma) ja hyvä työsuunnitelma ovat edellytys apurahan saamiselle, mutta tällaisia hakijoita on runsaasti. Sen lisäksi toimikunta puntaroi:

Oletko runoilija, prosaisti, taide-esseisti vai kirjoitatko lapsille ja nuorille?

Oletko mies vai nainen?

Asutko Varsinais-Suomessa, Helsingissä, Lapissa, Savossa vai ehkä Kaakonkulmalla?

Kirjoitatko suomeksi vai ruotsiksi?

Oletko urasi alussa, keskivaiheilla vai jo vakiintunut kirjailija?

Oletko ollut runsaasti vai niukasti apurahoitettu viime vuosina?

Valtion apurahojen myöntämisessä on noudatettava tasapuolisuutta alueen, genren, sukupuolen, iän ja kielen suhteen.

On katsottava, että sekä nuoret, keski-ikäiset että iäkkäät, miehet ja naiset saavat apurahoja – sen lisäksi, että he kirjailijoina ovat riittävän meritoituneita. On syytä unohtaa perimätieto, että apurahoja myönnetään etupäässä nuorille, tasapuolisuus vaatii, että apurahoja myönnetään myös nuorille.

On huomioitava maan kaikki alueet ja kirjallisuuden lajit.

Monien tasapuolisuuksien sovittaminen 40 apurahan joukkoon on vaikeaa. Ovatko runoilijat saaneet osuutensa? Onko listalla esseistiä? Entä ruotsinkieliset? Onko Itä-Suomella riittävästi edustusta? Kuinka monta lasten- ja nuortenkirjailijaa listalla on? Onko listalla nuoria?

Aina tasapuolisuus ei edes onnistu, mutta todennäköisesti useamman vuoden jaksolla tasapuolisuus toteutuu ainakin tyydyttävästi.

Tottakai hylkäys on hakijalle karvas viesti mutta pitää hakea seuraavana vuonna uudelleen. Ehkä hakemus silloin sopii tasapuolisuuspalapeliin.

Kirjallisuustoimikunnassa on 10 jäsentä, joiden valinnassa on otettu huomioon alueellinen tasapaino. Toimikunnasta löytyy prosaisteja, runoilijoita, lasten- ja nuortenkirjailijoita, dramatisteja, tutkijoita, journalisti ja kääntäjä. Asiantuntemus on laaja.

Toimikunnan jäsenistö vaihtuu sopivan tiuhasti. Kausi on kaksi vuotta, mutta toimikunnassa voi olla kaksi kautta, mikäli kannatusta riittää. Neljässä vuodessa toimikunta siis vaihtuu kokonaisuudessaan.

Kirjallisuustoimikunta päättää mm. pitkistä apurahoista ja kohdeapurahoista sekä antaa ehdotuksen kirjallisuuden taiteilijaeläkkeistä.

Kirjastoapurahat myöntää kirjastoapurahalautakunta, jonka jäsenet eivät ole samoja kuin kirjallisuustoimikunnassa. Se on hyvä asia.

Vertaisarviointi on myös hyvä asia. Sitä on kritisoitu, mutta tilanne ei ainakaan paranisi, jos arvioijat olisivat viranhaltijoita tai pelkästään tutkijoita.

Muutaman vihjeen haluan apuraha-anomuksen kirjoittajille antaa.

Ottakaa huomioon, että toimikunnan jäsenet lukevat satoja hakemuksia. Asiallinen, selkeä, ytimekäs hakemus on hyvä. Ei ole tarpeen kirjoittaa suunnitellun romaanin juoniselostusta ja henkilökuvauksia. Jos haluaa, sellaisen voi laittaa liitteeksi.

Joskus kohdassa ”aiempi taiteellinen toiminta” luetellaan jokainen haastattelu, joka hakijasta on tehty ja jokainen lehtijuttu, jonka hakija on kirjoittanut. Ei ole tarpeen. Jos tuntee sisäistä pakkoa, tiedot voi laittaa liitteisiin.

Kirjallisuustoimikunta myöntää apurahoja vain kaunokirjallisuuteen, ei tietokirjallisuuteen. Kääntäjille ja taidejournalisteille apurahoja myönnetään, mutta lomakkeessa on ilmoitettava, mitä apurahaa hakee.

Toimikunta ei voi myöntää muuta kuin sen apurahan, jota hakija on hakenut. Katso siis tarkasti, mihin ruutuun tai ruutuihin ruksin piirrät. Vapaasti voi rastittaa vaikka joka kohdan, sillä se antaa myöntäjille pelivaraa, mutta jos olet merkinnyt vain kohdan ”3 vuoden apuraha”, sinulle ei voida muunkestoista myöntää, vaikka toimikunta mielellään antaisikin vaikkapa vuosiapurahan.

Etukäteistä itsekehua ei ole kielletty, mutta kannattaa miettiä, millaisen vaikutelman hakija antaa itsestään, jos hän ilmoittaa kirjoittavansa teoksen, joka räjäyttää kirjalliset traditiot niin ettei sen jälkeen mikään ole ennallaan tai että suunniteltu teos edustaa ainutlaatuisen syvällistä ja monipuolista filosofista ajattelua. Ehkä niin käykin, mutta ennakkomarkkinoinnissa on vaaransa.