Kirjoitusoppaat insipiroivat

Kirjoitusoppaat insipiroivat

Kirjoitusoppaat ovat innostavia. Niitä ei tarvitse eikä pidä uskoa kirjaimellisesti, ja jostain oppaasta saa toisessa elämän- ja kirjoitustilanteesta enemmän irti kuin toisesta. Toiset oppaat ovat filosofisia, toiset käytännöllisiä, jotkut elämänkerrallisia. Luen kirjoitusoppaita jatkuvasti ja ilahdun, kun niitä ilmestyy. Luen niitä varsinkin jumitilanteessa tai tuskitteluvaiheessa. Koska kirjoitan myös draamaa, listalla on draaman kirjoitusoppaitakin. Ne tekevät hyvää prosaistille kiinnittäessään huomion rakenteeseen, joka draamassa on ratkaisevan tärkeä.

Kirjoitusoppaat eivät tietenkään opeta kirjoittamaan, mutta ne antavat vinkkejä, innoittavat, neuvovat rakenteen ongelmissa ja lohduttavat kirjoitusprosessin pullonkauloissa.

Tässä tämänhetkinen TOP 10 –listani, joka voisi kuukauden kuluttua olla toisennäköinen.

  1. Julia Cameron: Tyhjän paperin nautinto (suom. Juha Ahokas)

Cameronia luen yhä uudelleen ja uudelleen. Kun luin kirjaa ensimmäistä kertaa, riemastuin, kun olin itsekseni ajatellut asioista samoin ja järjestellyt kirjoittamista niin kuin hänkin. Cameronin suosittelemia kirjoittajatreffejä olin harrastanut itsekseni jo kauan. Sehän tarkoittaa, että kirjoittaja menee yksin johonkin inspiroivaan paikkaan – siis treffeille kirjoittajaminänsä kanssa. Luovaa mieltä pitää myös ruokkia, ei vain ammentaa sieltä. Aamusivut eli muutama sivu tajunnanvirtaa aamuisin on toinen luovuuden irtipäästämisen keino. Cameron on kirjoittanut useitakin oppaita (Kultasuoni, Tie luovuuteen mm.) mutta eniten pidän yllämainitusta.

  1. Natalie Goldberg: Luihin ja ytimiin (suom. Niina Hakalahti ja Jyrki Tuulari)

Goldbergin kirjoista voisi ottaa minkä vain (Avoin mieli, Lukeva mieli, Hyvä kaukainen ystävä) . Ne ovat kaikki rohkaisevia ja viisaita. Ne neuvovat ottamaan kirjoittamisen lempeästi. Goldbergin lähtökohta on zeniläinen ja se näkyy hänen ajattelussaan: ”Kirjoittaminen kirjoittaa. Minä katoaa: kirjoittaja vain tallentaa ajatuksia, jotka virtaavat hänen lävitseen.” Goldberg käyttää harjoituksena mm. kirjoitusmaratonia. Siinä kirjoitetaan ryhmässä vähintään 4 tuntia pienissä pätkissä. Välillä tekstit luetaan, mutta niitä ei kommentoida.

  1. Syd Field: Screenplay

Myös Field on kirjoittanut monia oppaita, mutta kaikissa hän pyörittelee samaa apparaattia, joten kirjoista voi valita minkä vain. Hollywood-oppaat ovat rautalangasta väännettyjä, mutta ne tutkailevat pätevästi elokuvadraaman rakennetta, joka perustuu Aristoteleen oppeihin. Field käsittelee myös henkilön rakentamista ja dialogia.

  1. Ari Hiltunen: Aristoteles Hollywoodissa, Aristoteles: Runousoppi (suom. Pentti Saarikoski)

Nämä ovat rinnakkaisteokset. On helpompaa lukea ensin Hiltunen ja sitten Aristoteles, jota on vaikea hahmottaa ilman selityksiä, koska teksti on niin tiivistä ja olettaa lukijan tuntevan kreikkalaisen draaman perinteen. Aristoteleen käsitteet hamartia, peripeteia, anagnorisis tai katharsis ovat edelleen täysin käyttökelpoisia draamassa – mikseipä myös proosassa.

  1. Anders Vacklin – Are Nikkinen – Janne Rosenvall: Elokuvan runousoppia, Anders Vacklin – Janne Rosenvall: Käsikirjoittamisen taito

Ensimmäinen kirja on loppuunmyyty mutta Käsikirjoittamisen taitoa on saatavilla. Kirjojen ansio on, että ne kokoavat samojen kansien väliin lukuisien kirjoitusoppaiden parhaat palat. Aihe on elokuva- ja televisiokäsikirjoittaminen. Erityispisteet loppuosan lukuisille listoille.

  1. Tapani Bagge: Se murhaa joka osaa, Juha-Pekka Koskinen: Harkittu murha

Tämä on hyvä kirjapari sille, joka suunnittelee rikosromaania. Dekkarin rakenteen tunteminen hyödyttää muitakin. Molemmissa kirjoissa käydään läpi myös lajin historiaa ja klassikkoja. Nämä on mukava lukea myös dekkarisivistyksen kannalta ja havaita, että kirjoittajat todellakin osaavat edeltäjänsä ja että uutta kirjoitetaan entisen päälle.

  1. Kirsi Pehkonen: Käsikirjoituksesta kirjaksi

Perusteellisin kirjailijahaastatteluin Pehkonen pyrkii selvittämään, miten käsikirjoitusta editoidaan ja versioidaan niin että se kehittyy julkaisukelpoiseksi tekstiksi. Mielenkiintoista on lukea, miten erilaisia ja toisaalta samanlaisia tapoja kirjailijoilla on. Tämä kirjoittamisen vaihe on oppaissa varsin vähän käsitelty mutta ratkaisevan tärkeä.

  1. Paula Salminen – Elina Snicker: Jumalainen näytelmä – dramaturgisia työkaluja

Kirja käsittelee lavanäytelmän kirjoittamista, ja on mielestäni paras suomalainen opas aiheesta. Kirjassa neljä näytelmäkirjailijaa myös purkaa työprosessejaan ja oman näkökulmansa draaman kirjoittamiseen antavat nykydraaman taitavat nimet, Laura Ruohonen, Okko Leo, Anna Krogerus, Kirsi Porkka, Heini Junkkaala, Siri Kolu, Pipsa Lonkaja muut. Ymmärrettävä kirja, vaikka ei helppolukuinen eikä todellakaan rautalankaa.

  1. Joseph Campbell: Sankarin tuhannet kasvot

Campbell on myyttitutkija, ja kirjassa on maailmanlaajuisesti myyttejä ja niiden tulkintoja, Polynesiasta Irlantiin. Myytit ovat hurjia ja paljastavat meissä piileviä ikiaikaisia tarinamuotoja, perustarinoita, joita kirjoittajat varioivat uudelleen ja uudelleen. Myyttien raakuus hätkähdyttää. Niissä ei paha saa palkkaansa eikä onnellisista lopuista ole tietoakaan.

  1. Niina Hakalahti: Syön aamupalaksi Eiffel-torneja – 104 kirjoitusharjoitusta

Hakalahden viehättävä harjoituskirja antaa kaksi kirjoitusharjoitusta vuoden joka viikolle. Harjoitukset ovat inspiroivia ja ystävällisiä, auttavat alkuun ja esteen yli. Tämä on tosijuttu: tuttu kirjoittaja oli jumissa runokokoelman kanssa. Hän teki seitsemän Hakalahden harjoitusta ja tadam, runoja alkoi syntyä.

 

Bonuksena kolme kirjoitusharjoitusta. Bonus on myös se, että kirjoitettuani tämän blogauksen ryhdyin uudelleenlukemaan Goldbergia ja Jumalaista näytelmää.

Niina Hakalahti: Kirjoita kenkiesi tarina. Missä olet kävellyt kengilläsi? Millaisiin tilanteisiin kävellyt? Kengät päätyvät vaikka minne, yllättäviin paikkoihin ja tilanteisiin. Voit vaikka ensin listata paikkoja ja tilanteita. Ja voit tietenkin ottaa mukaan eri kenkien tarinoita. Kumisaappaat pääsevät toisenlaisiin paikkohin kuin kevyet sandaalit.

Natalie Goldberg: Jos kirjoittaminen takkuaa eikä tekstiin synny toden tuntua, kokeile kirjoittaa ruuasta. Voi kirjoittaa aterioista, jotka muistaa parhaiten. Yksityiskohtaisesti. Missä söi kyseistä ruokaa, keiden kanssa, mikä vuodenaika oli silloin? Mikä oli viikon paras ruoka?

Julia Cameron: Ota muistikirja ja mene itsellesi pyhään paikkaan. Kirjoita jokaisesta lauseesta viisi kohtaa.

Kirjoittamiseni kannalta olisi hyvä, jos…

Kirjoittaminen tuntuisi paremmalta, jos yrittäisin…

Olen auttanut itseäni kirjoittamaan seuraavilla tavoilla…

 

2 kommenttia artikkeliin ”Kirjoitusoppaat insipiroivat”

  1. Kiitos Anneli tästä listasta. En ole Goldbergiä vieläkään lukenut, vaikka sitä on monella kurssilla suositeltu. Jospa vihdoinkin hakisin ne kirjastosta ja myös Niinan kirjan. Minulla on jotain tekeillä, en vielä tiedä mitä siitä tulee… Ehkä romaani, ehkä sukutarina.

    • Goldberg on klassikko. Kokeile. Julia Cameron muuten tuntee Goldbergin ja mainitsee hänet useasti omassa oppaassaan. Myös Cameron on kirjoittanut useita oppaita (Tie luovuuteen, Kultasuoni), mutta eniten pidän Tyhjän paperin nautinnosta.

Jätä kommentti