Kirjasin, mitä olen viikon mittaan tehnyt, sillä tuntuu kuin päivät vain valuisivat sormien välistä eikä kirjoittaminen etene suunnitellussa tahdissa. 

Toimeliaisuuskirjanpidon tuloksena havaitsin, miten hurjasti toimistotyötä kirjailijuuteen kuuluu. Sähköpostien lähettämistä ja niihin vastaamista, aikatauluttamista, kuvien lähettämistä, omien esittelyjen laatimista, kommentointia, sopimista, sopimusten lukemista ja ymmärtämistä ynnä niistä vääntämistä, matkalippujen ostamista, kuitteja, laskuja, puhelinsoittoja.

Tämä kirjanpito on myös sen kirkastamiseksi, mitä kirjailijat ylipäänsä tekevät. Tuntuu, että usein kuvitellaan kirjailijan haahuilevan joutilaana. Kuitenkin kirjailijat ovat ahkeraa porukkaa, sillä kaikkien leipä on pieninä palasina maailmalla. Kun yritetään sopia yhteistä kokousaikaa, siinä kalentereita selataan koko tovi, sillä kaikkien aikatalulu on täynnä opettamista, vierailemista, kokouksia, deadlineja, palavereja.

Aina joskus ihmetellään, miten paljon saan aikaiseksi. Painotan tässä kun tilaisuus on, että mikään ei tule itsestään. Vaikka kirja ”ilmestyy”, yksikään lause ei ilmesty näytölle kirjoittamatta. Kaikki pitää tehdä, hoitaa, kirjoittaa. 

Aloitan työpäiväni yleensä 8 – 9 välillä ja lopetan viimeistään 20.30 uutisiin, joskus aiemmin. Päivässä on tietysti katkoja ja useimmiten nukun puolentoista tunnin päiväunet. Työpäiväni on noin kymmentuntinen ja niitä on viikossa seitsemän.

Lomapäiviä minulla oli syyskaudella kaksi, molemmat joulukuussa. Kesällä pidin viikon loman. En väitä, että tällainen tahti olisi ihanteellinen enkä valita, omapa on valintani. Kerron vain, että tällaista on edellisvuosi ollut ja tällainen tulee olemaan kuluvakin.

lauantai

Laitoin kuntoon kuitit ja tiliotteet, maksoin laskuja. Ostin junalippuja. Tarkistin omaveron kirjeitä. Kirjoitin esittelyn itsestäni Kirjailijaliitolle. (Kuinkahan monta esittelyä itsestäni olen kirjoittanut viime vuonna? Kaksikymmentä?) Tein muistiinpanot kahdesta näkemästäni näytelmästä kritiikkejä varten. Laitoin faceen kuvan uunihauesta ja pannukakusta. Ruokapäivitykset herättävät aina paljon kommentteja. Jos laitan faceen kulttuuripoliittisia huomioita, harvaa kiinnostaa.

Illalla kävin katsomassa TAMK:n musiikinopiskelijoiden esityksen Puccinin oopperasta Suor Angelica. Se esitettiin Tuomiokirkossa ja oli taivaallisen ihana. Tuli kohottunut olo.

sunnuntai

Valmistin seuraavan lauantain Väinö Linna-seminaarin esitystäni ja etsin sitä varten pari kuvaa. Niiden siirtäminen power pointiin olikin vaikea temppu. Jostain syystä toinen kuva pyllähti aina kyljelleen.Tein Rottaoopperaan muutoksia ja lisäyksiä, joita säveltäjä oli toivonut ja lähetin ne eteenpäin. 

Iltapäivällä kävin Terhin kanssa avantouimassa Rauhaniemessä, jossa oli aivan hirveästi ihmisiä. Vesi tuntui poikkeuksellisen kylmältä. Unohdin pyyheliinani pukuhuoneeseen. Se oli tietenkin aika hyvä pyyhe.

maanantai

Aamulla kampaajalle, sieltä kuvattavaksi haastattelua varten, onneksi kuvaus tehtiin kotona. Kissakin suostui juuri ja juuri valokuvaan. Iltapäivällä puhelinhaastattelu.

Tarkistin toisen haastattelun tekstin. Ulkomaan agentilta sain toiveikkaita uutisia, mutta vasta toiveita, jotka ehkä toiveiksi jäävätkin. Kotimaan menestyksestä huolimatta Rottien pyhimys ei ole päässyt käännöksenä muualle. Kirjoitin jatkokertomusta.

tiistai

Vierailin Pionissa, Tampereen omaishoitajien yhdistyksessä. Keskusteltiin kirjoista ja niiden tekemisestä. Kävin apteekissa, kaupassa ja jätekeskuksessa. Illalla näin Työväen teatterissa erittäin jännän Jeanne d´Arcin housut, ohjaaja Linda Wahlgren. Kollega Terhi R. oli seurana. Väliajalla tapasin vielä Siskotuulikin ja Juhan. Teatteri tarjosi kahvit ja tyrmäävän täyteläisen suklaakakun palan. Kirjoittamiseen ei ollut keskittymisaikaa.

keskiviikko

Vierailin sotaorpojen yhdistyksessä Rottakirjasta kertomassa. Hanna ja Liisa haastattelivat pätevästi, tarjottiin kahvia ja pullaa. Mukava tilaisuus, samalla pääsin kurkistamaan yhdistyksen toimintaan. Olivat lähdössä seuraavana päivänä eduskuntaan. Yhdeksänkymppinen puheenjohtaja kertoi jättävänsä puheenjohtajan tehtävät. Illalla tarkistin erään haastattelun enkä juuri muuta jaksanutkaan. Väsytti. 

torstai

Aamuvarhaisella kohti Helsinkiä Kirjailijaliiton hallituksen kokoukseen. Kokoustettiin iltaan asti, lähtö oli 8.30, paluu 20.30. Toivottavasti teimme viisaita päätöksiä. Paljon niitä oli joka tapauksessa. Kollega JP:n kanssa lounaskeskustelin erinäisistä dekkariasioista. Kuvaaja soitti ja kertoi kuvaustarpeista. Kiire oli, kuinkas muuten.

perjantai

Valokuvamallina taas, meni kyllä näppärästi, vaikka kuvattavana oleminen ei mielipuuhiin kuulu. Kirjoitin jatkista. Sain dekkarin kakkososan kommentit, jotka olivat hyvin yksityiskohtaiset. Voi, voi, paljon on tekemistä. Kannentekijän kanssa viestittelin. Tarkistin puheenvuoroni lauantain Linna-seminaaria varten. Kirjoittamaan en kyennyt, tarvitsen aina kunnolla keskittymisaikaa.