Kehun kirjabloggareita, sillä he ovat ansainneet ylistyksen vapaaehtoisesta kulttuurityöstään.
Printtilehdissä taidekritiikki on kutistunut kuin pyy maailmanlopun edellä. Arviot ovat entistä lyhyempiä, ja kriitikoiden asema tukala; ei tilaa eikä rahaa. Pohditulle taidekritiikille ei klikkauksia napsahtele. (Tätä et tiennyt Jari Tervon uusimmasta romaanista! 6 syytä miksi sinun pitäisi lukea Kristiina Wallinin runokokoelma! Katso rohkeat kuvat!)
Se että kirjallisuutta (teatteria, kuvataidetta, musiikkia, kaikkea taidetta) arvioidaan ja välitetään julkisuuteen valistuneen vastaanottajan kokemus, pitää taiteen verenkierron liikkeellä. Kirjailija haluaa tietää, mitä lukija ajatteli, miltä lukiessa tuntui, oliko kirja lukijalle tärkeä, vaikuttiko hyvin kirjoitetulta. Myös kirjailija janoaa kritiikkiä, mutta sitähän ei suunnata kirjailijalle vaan lukijalle.
Asiansa tunteva kriitikko osaa asettaa kirjan yhteyksiinsä ja löytää esikuvia tai sukulaisia, avata tyyliä, rakenneratkaisuja ja teemoja. Esitellä ja arvottaa, siinä edelleen perusasiat. Kritiikki myös auttaa lukijaa löytämään kirjoja, joita tekee mieli lukea. Kirjojen löytäminen ei olekaan yksinkertaista. Tästä on esimerkiksi Juha-Pekka Koskinen kirjoittanut https://jpkoskinen.wordpress.com/2017/04/18/mista-loydan-itselleni-sopivan-kirjan/
Kirjoja julkaistaan paljon. Uskokaa pois, paljon. Olen ensimmäistä vuotta kirjallisuustoimikunnan jäsen ja pulassa loppumattomien kirjapakettien kanssa, joita posti minulle kantaa. Kummallisen suuri osa niistä on pohjoismaisen dekkarin kuuminta kärkikastia, jokainen on ylistetyin, älykkäin, henkeäsalpaavin, palkituin, uskomattomin Henning Mankellin manttelinperijä, jos ei sitten Stieg Larsonin. Nordic Noir sikseen, kun kotimaista kirjallisuuttakin on paljon. Kirjapinot huojuvat niin työhuoneessa, makuuhuoneessa kuin keittiössäkin.
Miten tästä moninaisuudesta ottaa selvää?
Kirjabloggarit täyttävät kunniakkaasti sitä aukkoa, jonka kirjallisuuskritiikin näivettyminen on aiheuttanut (mikä ei tietenkään ole ahtaalle ajettujen kirjallisuuskriitikkojen syy). Kirjablogien maailma on hämmästyttävä verkosto, jossa bloggarit kommentoivat toisiaan ja näyttävät tuntevan toisensa. Verkostossa vilisevät erilaiset haasteet.
Osa bloggareista kirjoittaa lähinnä lukupäiväkirjaa. He kirjaavat tuntemuksiaan, esittelevät kirjan juonta ja kertovat pitivätkö vai eivät. Postaukset on kirjoitettu henkilökohtaiselta tasolta, ja ne avaavat lukukokemusta, mikä on arvokas näkökulma. Kirjoitukset todistavat, että kirja on edelleen tärkeä lukijalle ja kirjoista saa haastetta älylle, tunne-elämyksiä, oivalluksia ja tietoa. On ihanaa kohdata lukija blogissa ja saada tietää, että hän on liikuttunut, järkyttynyt tai huvittunut lukiessaan. Kirjalla on ollut merkitys. Kirjahan ei tule lopullisesti kirjoitetuksi, ennen kuin joku ottaa sen vastaan.
Kerta toisensa jälkeen lukijoiden herkkyys koskettaa, se miten he sijoittavat lukemisen hetkeen empatiansa, mielikuvituksensa, älynsä ja elämänkokemuksensa.
Jotkut arvioivat kirjoja kriitikon tavoin. Kiiltomato on ammattimaisesti toimitettu kirjablogi ja Lastenkirjahylly toinen, mutta monen yksityisen bloggarin teksti olisi julkaisukelpoista ja pätevää printtimediassakin korkeatasoisena ja laajasti sivistyneenä kirjallisuuskritiikkinä. Netillä on kuitenkin etunsa: bloggari on vapaa kirjoittamaan mistä haluaa, miten pitkästi haluaa ja miten haluaa. Tosin bloggari joutuu toimimaan talkootyön ja oman harrastuksen hengessä; kirjabloggarit eivät tienaa.
Kustantajat kyllä arvostavat bloggareita. Heitä kutsutaan kirjojen esittelytilaisuuksiin siinä kuin mediaakin ja he saavat arvostelukappaleita. Netti on media, ja bloggarit osa sitä.
Suhtautumiseni blogeihin oli pitkään typerä. En linkittänyt facebookiin blogikirjoituksia, joissa kirjojani käsiteltiin, koska pidin sitä nolona itsensä kehumisena ja tyrkyttäytymisenä. Tamperelaisena olen sisäistänyt vahvasti periaatteen, ettei tehrä tästä ny numeroo.
Sitten joku bloggari kysyi, miksi väheksyn blogikirjoituksia ja sivuutan ne. Kiitos kysyjälle silmieni avaamisesta. Vasta silloin tajusin vastavuoroisuuden ja levikkinäkökulman. Kun annan blogistille julkisuutta, siis levikkiä, en rehvastele, vaan annan arvoa kirjallisuusbloggareiden työlle ja lisään sen mielekkyyttä. Totta kai niin pitää tehdä, yhteisen edun nimissä. Bloggari kirjoittaa, me autamme kirjoituksen leviämistä.
Jos vielä joskus jotain kirjoitan ja joku bloggari kirjoittamisestani kirjoittaa, linkitän, ehdottomasti. Ja kadun tyhmyyttäni. Anteeksi, bloggarit.
Merkitsen tähän kirjallisuusblogeja, joita seuraan, joskus harvemmin, joskus tiheämmin. Täydennän listaa mielelläni, joten kirjoittakaa suosikkejanne facebookiin tai kommentteihin, sillä listani on muistinvarainen.
Erityisen mielelläni ottaisin vastaan vinkkejä lastenkirjallisuutta tai ya-kirjallisuutta käsittelevistä blogeista. Facebookista löytyy ryhmä Kotimaiset kirjablogit, jonne bloggaajat vinkkaavat postauksistaan ja yhteinen blogi löytyy osoitteesta kotimaisetkirjablogit.blogspot.fi
annelinkirjoissa.wordpress.com
jormamelleri.vapaavuoro.uusisuomi.fi
kirjakkoruispellossa.blogspot.fi
http://luettuaelamaa.blogspot.fi
lasten ja nuortenkirjablogeja:
http://kirjavaltakunta.blogspot.fi
http://sininenkeskitie.blogspot.fi
yhteissivusto:
http://kotimaisetkirjablogit.blogspot.fi
15 kommenttia artikkeliin ”Kirjabloggarit – maan suola”
Kiitos tästä, Anneli! Teen parannuksen.
Olemme varmaan ajatelleet samansuuntaisesti, että ei sitä nyt kehtaa omaakehua… Tuota bloggarinäkökulmaa en ollut tullut ajatelleeksi. Mutta koska kirjablogit ovat erittäin kannatettava ja kunnioitettava ilmiö, antakaamme niille näkyvyyttä ja levikkiä. Kirjallisuuden hyväksi se koituu.
Kiitos kirjablogien arvostamisesta ja kirjoituksestasi- ja varsinkin lanun nostamisesta.
Lastenkirjablogini löytyy täältä: http://www.sininenkeskitie.blogspot.fi
Etusivulta saattaa sattumalta löytyä tuttu kirja… 🙂 Ja arkistosta satoja muita lastenkirjoja.
Tuot tärkeän asian esille: kulttuurikritiikin tila on ajettu mediassa ahtaalle. Vaikka bloggaaminen ei koskaan korvaa asiantuntevaa kirjallisuuskritiikkiä, hienoa, että pidät blogeja perinteen jatkajana, muuttajana ja ehkä jopa uudistajana. Yhteisellä asialla ovat kirjailijat ja kirjablogit, lukemisen pariin houkuttelemassa. Vahvistit merkittävästi uskoani myös omaan bloggaamiseeni: kiitos!
Olipa kiva lukea tällainen teksti, jonka lukiessa tunsin oikeasti itseni hyödylliseksi blogini kautta. En ollutkaan ajatellut, että bloggaaminen voi olla noin metkityksellistä, vaikka itsekin seuraan blogea ja kirjoitan sellaista. Kiitos kauheasti tästä! Pyydit vinkkejä myös lasten- ja ya-kirjoja käsittelevistä blogeista, joten mainostan hieman omaa blogiani, joka löytyy osoitteesta http://kirjavaltakunta.blogspot.fi/
Kiitos Anneli, niin kirjoistasi kuin blogeja arvostavasta jutustasikin. On mieltä lämmittävää kuulla, että seuraat blogiamme. Vaikka joka päivä tietääkin, kuinka moni on klikkautunut lukemaan juttuja, niin ihanaa saada kuulla, keitä numeroiden takana olevat lukijat ovat. Ihan huippua, että joukossa on kirjailijoitakin – tai ainakin yksi!
Aivan mahtavaa! Kiitos kommenteista. Liitän jutun loppuun kotimaisetkirjablogit.blogspot.fi
Kyllä, samalla puolella ollaan ja kriittisillekin blogipostauksille on hyvä antaa tilaa.
Olipa mukava lukea välillä tällaista palautetta. Itse toivon, että minun postaukseni innostaisivat muitakin lukemaan niitä hyviksi, hauskoiksi, hyödyllisiksi tai vaikka koskettaviksi kokemiani kirjoja. Toivon erityisesti, että lapset, nuoret ja lapsiperheet löytäisivät blogistani vinkkejä. Minä siis kirjoitan lasten- ja nuortenkirjablogia.
Mahtava kirjoitus, kiitos! Mukavaa, kun arvostat bloggaajia. Kyselit vinkkejä lastenkirja ja ya-blogeista, joten mainontanpas omaa Dysphoria-blogiani: http://adelheid79.blogspot.fi
Meillä kirjabloggareilla on yhteinen blogisivusto, jonne postauksemme linkittyvät – kotimaisetkirjablogit.blogspot.fi
Blogien tarkkaa lukumäärää en ole laskenut, mutta se on aika kätevä tapa seurata mitä kirjablogeissa tapahtuu.
Terveisin
riitta k / Kirja vieköön!
Kyllä, yhteissivusto on, ja se löytyy samalla nimellä kuin Facebookissakin eli Kotimaiset kirjablogit. Kiitos jos seuraat ja kiitos, kun kivasti kommentoit meitä bloggareita. Ainakin minulla – ja luulen että useimmilla kollegoilla – yksi suuri motivaatio bloginpitoon on nimenomaan saada ihmiset huomaamaan kirjat ja lukemaan enemmän (ja tämä taas niin monesta syystä). Joten koen, että olemme kirjailijoiden kanssa ”samalla puolella.” Vaikka kriittisiäkin arvioita saa ja pitää olla, tavoite on yhteinen.
Kiitos blogien huomioimisesta! Kirjablogien postauksiin on paljon linkkejä sivulla http://kotimaisetkirjablogit.blogspot.fi/
Piristävä kirjoitus! Kiitos siitä!
Onpa kiva lukea, että kirjablogejakin arvostetaan. Kiitos tästä.
Arvostetaan kyllä – mutta harvemmin sitä tulee julki sanottua. Lisäsin Lukupinon listaani.