Vanhemmat kantavat huolta siitä, miten jälkikasvu pärjää vaativassa nykymenossa, löytääkö opiskelupaikan tai ylipäänsä paikan maailmassa, kasvaako tasapainoiseksi ja ihmissuhteissaan osaavaksi. Lapsia kuskataan harrastuksiin autonkumit soikeina ja hyvä toki, mutta yksinkertainen ja tepsivä konsti on: lue lapselle iltasatu.

Edelleen kolmessa neljästä suomalaisesta perheestä luetaan iltasatuja, mutta vanhemmilla on taipumus laistaa hommasta, kun lapsi oppii lukemaan itse. Ehei, iltasatuja niin pitkään kuin teini suinkin sietää!

Ääneen lukemisen hyödyt ovat käsittämättömät homman yksinkertaisuuteen nähden. Iltasatuja kuunnellut lapsi pärjää paremmin koulussa, hänellä on laajempi sanavarasto, jolla hän pystyy ilmaisemaan ja puolustamaan itseään, hänen itsevarmuutensa, samaistumiskykynsä, aktiivisuutensa ja määrätietoisuutensa lisääntyvät. Lapsi, jolle on luettu iltasatuja, on koulunsa aloittaessaan vuoden edellä iltasadusta vaille jäänyttä ikätoveriaan. Tämä on tutkimuksin todennettu.

Nämä kaikki ovat erinomaisia hyötyjä, mutta mainoskielellä: eikä tässä vielä kaikki! Perheet, joissa luetaan lapsille, keskustelevat myös. Iltasatuhetken rauhassa lapsella on tilaisuus ottaa esiin mieltään askarruttavia asioita: kuolevatko kaikki, kuoleeko isä ja äitikin, koska? Jospa kukaan ei tykkää minusta? Onko enkeleitä olemassa? Onko Teräsmiehiä? Mistä pissahätä tulee? Saanko kissan?

Iltasatuhetki on lapsen tunne-elämälle äärettömän tärkeä. Kun aikuinen antaa aikaansa ja keskittyy lapseen (älykännykät pois), tämä tietää olevansa arvokas ja rakastettu. Ollaan tekemässä ja kokemassa jotain yhdessä. Voidaan tasavertaisesti hoksata luettu asia. Miten suuri ilo onkaan yhdessä nauraminen.

Ääneen lukiessa aikuinen voi kysellä: ”Luuletko, että susi puhuu totta? Mitähän varten possu pahoitti mielensä?” Ja tunnetaidot lisääntyvät. Lapsella on sama mahdollisuus. ”Mitä tarkoittaa tuota pikaa? Mikä on veijari?”

Lukijan äänensävyt auttavat luetun ymmärtämistä, ja oman vanhemman tuttu ääni antaa turvallisuuden tunnetta. Toivottavasti vanhempi on myös niin lähellä, että tilanteeseen liittyy paitsi kuvaannollinen, myös oikea kehonlämpö ja ihotuntuma, vanhemman tuoksu ja kiireetön läsnäolo.

Iltasatuperinteellä kudotaan vanhemman ja lapsen välille tunneyhteyttä. Ääneen lukemiseen käytetty aika maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin lapsen murrosiässä. Jos silloin ei ole rakennettuna läheisyyden ja luottamuksen vahvaa pohjaa, keskusteluyhteys yrmeään teiniin pätkii.

Vauva ei iltasatua vielä ymmärrä, mutta vauvoille on katselukirjoja. Laulut, lorut ja sormileikit ovat pienimpien iltasatuja.

Jalasjärveläisellä mummallani oli vähän kouluoppia mutta paljon sydäntä. Muuan serkuistani oli murrosiässä sen verran vauhdikas, että hänen äitinsä alkoi olla epätoivoinen. Mumma vakuutti: ”Minoon sitä niin palijo kiikkulavittas polovillani lulluttanu ja sille laulellu, notta hyvä mies siitä tuloo.”

Niin kuin tulikin.

kirjoitus on alunperin julkaistu kolumnina Ilkka-Pohjalaisessa.