Vuosi 2017 ja kevät 2018 ovat olleet esiintymisten aikaa. Suomen itsenäisyyden ja heti sen jälkeen maan sisällissodan merkkivuosi ovat kuljettaneet minua maata poikin ja etenkin pitkin. Esiintymisiä on ollut pitkälle toistasataa. Joskus olen saanut haastattelijan, mikä on ylellistä. Useinkaan se ei ole mahdollista eikä suinkaan välttämätöntä, mutta haastattelijan matkassa esiintyminen on usein mielenkiintoisempaa ja aina kevyempää – voi luovuttaa vetovastuun hänelle.

Minulla on ollut ilo tavata hyviä haastattelijoita. Mietin miksi he ovat hyviä tehtävässään ja kehittelin haastateltavan näkökulmasta tusinan seikkoja, jotka tekevät hyvän haastattelun.

1) Haastattelija ymmärtää, että tarkoitus on tarjota yleisölle kiinnostava hetki, jonka aikana he saavat tietoa jostain aiheesta ja tutustuvat haastateltavaan – siinä ohessa myös haastattelijaan.

2) Haastattelija on perehtynyt aiheeseensa. Hän on lukenut etukäteen kirjan, ehkä muutakin oheismateriaalia. Hän on hankkinut tietoja haastateltavasta, lukenut esimerkiksi aiempia lehtihaastatteluja. Hän on miettinyt, mitä juonnetta pitkin haastattelun kuljettaa.

3) Niinkin voi käydä, että haastattelija ei ehdi perehtyä aiheeseen, jos vaikkapa keikka tulee liian nopealla varoitusajalla. Tähtihaastattelija ymmärtää tilanteen ja ottaa yhteyttä haastateltavaan. Tällaisessa tilanteessa ei ole noloa tiedustella haastateltavalta, mistä asioista hän haluaisi puhua ja mitä nostaa esiin. Näin saadaan parempi haastattelu kuin jos haastattelija yrittäisi peittää tietämättömyytensä ja selviytyä niukoin eväin.

4) Haastattelija on valmistanut kysymykset etukäteen. Niitä ei välttämättä tarvitse kertoa ennalta haastateltavalle, mutta joskus se on hyödyllistä, esimerkiksi jos on kyse paneelikeskustelusta tai tallennettavasta keskustelusta tai jos haastattelija aikoo kysyä faktatietoa. Silloin haastattelun kuljetus tai pyydettävät faktat on viisasta paljastaa ennen tilannetta.

5) Haastattelija ymmärtää, että pääosassa on haastateltava. Vaikka haastattelija itse tuntisi aiheen hyvin, hän malttaa pysyä sivuosassa ja antaa pääroolin haastateltavalle.

6) Haastattelija osaa tasapainoilla yleistajuisuuden ja asiantuntijuuden välillä. Hän ei tee liian monimutkaisia tai yksityiskohtiin meneviä kysymyksiä vaan ymmärtää, että kuulijoiden on kuuntelemalla pystyttävä seuraamaan keskustelua – mikä on eri asia kuin lukemalla asiaan perehtyminen. Hän ymmärtää myös välttää liikaa teoreettisuutta, muistaa konkreettiset esimerkit ja keventävät anekdootit.

7) Asiansa hallitseva haastattelija ymmärtää poiketa kysymyksistä, jos haastateltava sattuu sanomaan jotain kiinnostavaa.

8) Hän myös muistaa, mistä on jo puhuttu eikä kysy kysymystä, jonka aihepiiriä haastateltava on aiemmin valottanut.

9) Haastattelija ei tee liian pitkiä kysymyksiä. Johdattelu teemoihin on paikallaan, mutta esitelmöimään ei ole syytä ruveta. Sen voi jättää haastateltavalle.

10) Mutta haastateltava pitää paimentaa takaisin asian ääreen, jos hän eksyy asiasta. Häntä on myös lempeästi estettävä puhumasta liian pitkään.

11) Haastattelija pitää huolen ajankäytöstä, niin ettei annettua aikaa ylitetä ja että tärkeimmät teemat ehditään käsitellä.

12) Haastattelija muistaa, että tilanne on järjestetty yleisöä varten. Lukunäyte on usein piristävä hetki ja antaa mielikuvan käsiteltävästä kirjasta. Yleisölle on tavallisesti hyvä jättää tilaisuus kysymyksiin ja kommentteihin, mutta tilaisuuden venähtäminen ikävystyttäväksi pitää estää.

Yleisö ja haastateltava ovat kiitollisia hyvälle haastattelijalle, vaikkeivät hänen osuuttaan ehkä sillä hetkellä ymmärräkään.