Heimo

Date

Romaanin, näytelmän tai käsikirjoituksen kirjoittaminen –  varsinkin ensimmäistä kertaa – on niin vaativa ja vaikea ponnistus, että kaikki vetoapu tulee ottaa vastaan. Runokokoelmasta en sano mitään, koska runouteen en yllä ja runoilijat ovat ihmislaji sinänsä.

Kirjoittava yhteisö antaa vetoapua.

Myytti yksinään ja kaikkien hylkäämänä tuhertavasta kirjoittajasta on todellakin myytti. Useimpien kirjailijoiden  takaa löytyy kirjoittava yhteisö. Kaikki eivät tietenkään sitä tunnusta; yksinäisen neron myytti on aika kiva. Oriveden Opiston, Viita-akatemian, Gummeruksen kirjoittajakoulun tai Kriittisen Korkeakoulun ryhmä on monelle ollut se tärkeä kirjoittava yhteisö.

Asia ei mene niin päin, että kappas, tuohon vuosikurssiin/kirjoittaporukkaan sattui poikkeuksellisen paljon lahjakkaita yksilöitä. Se menee niin, että kappas, tuo yhteisö oli kirjoittajille poikkeuksellisen hedelmällinen kasvualusta.  Helsingin yliopistossa Lasse Koskelan ohjauksessa toiminut Nobelistiklubi oli kirjoittava yhteisö mm. Jussi Valtoselle, Tuuve Arolle, Laura Honkasalolle, Jani Saxellille, Taina Latvalalle ja Maija Vilkkumaalle. Yhteisö siis toimi hyvin.Eikä  Nobelistiklubi  ole ainoa esimerkki kannustavasta kirjoittajayhteisöstä.

Ei kirjoittava yhteisö opeta kenellekään kirjoittamista. Se opettaa kirjoittajan opettamaan itse itseään. Keskusteluissa saa oivalluksia. Yhteisössä oppii suhteellisuudentajua ja oman kirjoittamisensa tason arvioimista.Sitkeyden oppia on tarjolla. Toisen kirjoittajan tekstin lukeminen ja analysointi opettaa paljon. Jos oppii vielä ottamaan vastaan palautetta ja muut oppivat sitä antamaan, tilanne on lupaava.

Kirjoittava yhteisö on kirjoittajan oma lauma, heimo, joka ottaa kirjoittamisen vakavasti. On tärkeää löytää ne ihmiset, jotka suhtautuvat kirjoittamiseen tosissaan ja intohimoisesti.

Kirjoittavilla yhteisöillä on yleensä elämänkaari, eivät ne ole ikuisia. Miksi pitäisikään? Tilanteet muuttuvat, löytyy uusia yhteisöjä. Itselleni ovat tärkeitä olleet Viita-akatemia sekä Oriveden Matkalla mestaruuteen –kurssi, jonka jäsenistä hämmästyttävän suuri osa on nyt julkaisseita kirjailijoita. Keskustelublogimme eli monta vuotta tuottaen oleellista pohdintaa kirjoittamisesta ja julkaisemisesta. Sittemmin ovat tulleet tärkeiksi kahdenkeskiset keskustelut kirjailijakollegoiden kanssa, erityisesti Juustokakku-instituutio, johon nimensä mukaisesti kuuluu vakavaa ja vähemmän vakavaa keskustelua maukkaan juustokakun ja kalliin kahvin ääressä.

Edelliseen viitaten kehotan vakavasti nyt syksyn alkaessa tutkimaan kesäyliopiston tai kansalaisopiston tarjoamat kurssit. Heimo löytyy, kunhan sitkeästi etsii.

 

2 kommenttia artikkeliin ”Heimo”

  1. Hei,
    liekö oikea paikka etsiä käsikirjoitukselle lukijaa, sparraajaa, arvioijaa, joka pallottelisi tekeillä olevaa käsikirjoitustani. Yritän kuitenkin.
    Takanani on lyhyitä, pitkiä ja keskipitkiä kirjoittajakurssia. Nyt alkoi puolimaraton: kirjoittamisen perusopinnot Hämeen kesäyliopistossa (29.9.2023-31.7.2024). Pyyntöäni voi välittää eteenpäin ellei täältä heti nappaa. Lisätietoja saa, jos joku jää koukkuun.
    Korvaus euroissa tai juustokakuissa.
    Terveisin
    Seija

    Vastaa

Jätä kommentti

Lisää
artikkeleita