Hattulan pappilan apupapin papupata

Date

Vuosi sitten alkoi koronapandemia, ja kirjoitin läppäri savuten Rottien pyhimystä. Mitään muuta en voinutkaan eristyksissä tehdä, joten käsikirjoitus edistyi vauhdikkaasti. Olin ajatellut romaania vuodesta 2014 lähtien, ja sormet olivat syyhynneet päästä sitä kirjoittamaan. Välissä olivat kuitenkin lahtarit ja punaorvot sekä hurjat esiintymisvuodet 2017 ja 2018.

Nyt on kirja valmis ja odottelen lämpimäiskappaleita, mutta tautiepidemia jyllää edelleen. Hattulan pappila ja papusoppakin kirjassa esiintyvät.

Hattulan kirkkomaalareista kertovan kirjan idean pälkähti päähäni taidehistorian luennolla, kun luennoitsija Minna Polus näytti videon kirkosta. Tajusin, että tunnen kuvat ja olen ne nähnyt alle kymmenvuotiaana. Kuvat olivat tehneet vaikutuksen, varsinkin saunavihdoilla intiimejä paikkojaan peittelevät Aatami ja Eeva.

Samalla hetkellä tiesin myös, että minun on pakko kirjoittaa maalareista kirja. Keitä he olivat, miten olivat työnsä oppineet, miten työskentelivät, mitä ajattelivat maalaamisesta?

Aihe oli kiehtova, koska suomalaisia kivikirkkoja koristaneista maalareista ei tiedetä mitään. Dokumentteja ei ole jäänyt, paitsi kuvat ja yksi nimi: Kalannin kirkkoon on maalari signeerannut työnsä ”Petrus Henrss”. Mitään muuta ei Petruksestakaan tiedetä. Sen johtopäätöksen voi tehdä, että hän oli omanarvontuntoinen mies, joka halusi tehdä tiettäväksi, kuka kuvat oli maalannut. Ehkä Petrusta otti aivoon, että maalari ei saanut kuvista tunnustusta, mutta kuvien maksumiesten vaakunat olivat komeasti kirkon seinissä. Ikävä kyllä, Petrusta en voinut romaaniin sijoittaa, sillä Hattulan kirkkoa hän ei maalannut. Yksi romaanihenkilöni sai kuitenkin vaikutteita Petrus Henrikinpojasta.

Maalariryhmiä on ollut useampia, ne ovat tulleet Ruotsin puolelta ja ehkä Balttiastakin, mutta on todennäköistä, että ryhmiin on liittynyt oppipoikia myös nykyisen Suomen puolelta.

Olen kivikirkkoentusiasti enkä ole ainoa. Olen käynyt kymmenissä kivikirkoissa mutta aivan erityisesti olen kiintynyt Hattulan kirkkoon. Se oli omistettu Jeesuksen isoäidille Pyhälle Annalle ja Pyhälle Ristille, sillä kirkossa oli pyhäinjäännöksenä siru Jeesuksen ristiä, mikä teki siitä pyhiinvaelluskohteen. Pyhä Anna selittänee naispyhimysten runsaan määrän.

Kirkon ylimaallisuuden, pyhyyden ja kauneuden ovat monet muutkin tunteneet ja siitä haltioituneet. Hattula on erityinen. Sen melkein 200 kuvaa täyttävät seinät ja kattoholvit. Kuvat ovat 500 vuoden aikana kärsineet ja kadottaneet hehkuaan, niin että enää voi vain kuvitella, miten ihana kirkko on ollut 1513 vuoden tienoilla, kun kuvat olivat valmistuneet ja värit olivat hehkuvan täyteläiset. Vahinko kyllä, kirkkomaalarit joutuivat käyttämään lyijymönjää saadakseen aikaan kultaisina hehkuvat sädekehät. Se on hapettunut vuosisatojen aikana, joten nykyään näyttää siltä kuin pyhimyksillä olisi tukeva karvalakki päässään.

Maalareiden piti tehdä kaikki itse, valmistaa värinsäkin mineraaleja hiertämällä ja sekoittamalla. Mistä he ostivat väriaineensa, siveltimensä, harppinsa, viivottimensa? Miten he suunnittelivat kokonaisen kirkon koristamisen? Miten vieraisiin maalareihin paikkakunnalla suhtauduttiin? Millaiset olivat heidän keskinäiset suhteensa?

Aihe herätti valtavasti kysymyksiä, joihin yritin löytää vastauksia erilaisista lähteistä. Jotain löysin, paljon täytyi itse järkeillä ja päätellä. Jos näin, niin varmaankin sitten noin ja näin sen täytyi mennä.

Ammattia ”taiteilija” ei keskiaikana ainakaan täällä takapajuisella Itämaalla tunnettu vaan maalareita pidettiin käsityöläisinä. Taiteilijoita he silti olivat, ja olen vakuuttunut, että he pyrkivät korkeisiin taiteellisiin päämääriin aivan yhtä vakavasti kuin kuka tahansa taiteilija tänäkin päivänä. Maalarit joutuivat lisäksi tasapainottelemaan tilaajan vaatimusten eli katolisen kirkon tuomiokapitulin, piispan ja kyseisen seurakunnan sekä taiteellisten tavoitteidensa välillä. Tilaustyössä on aina kitkansa ja olkapään yli kurkkijansa, kuten niitä tehnyt tietää.

Maalariryhmässä lienee ollut 5 – 6 maalaria. Romaanissa tämä on liian suuri joukko, joten olen ottanut taiteellisia vapauksia. Päättelin, että ryhmässä on täytynyt olla joku tunnettu maalari, jonka nimellä urakka saatiin. Jonkun on täytynyt osata rahat ja talous, järjestää matkat ja majoitus, neuvotella, palkata oppipoika, organisoida. Joku on ehkä erikoistunut tekniikkaan, osannut suunnitella maalaustelineet, hankkinut siveltimet, kalkin, värit ja paperin. Jonkun on täytynyt tuntea pyhimykset ja pyhimyslegendat sekä Raamatun kertomukset. Karkeampien töiden tekemiseen on otettu vantti eli oppipoika tai kaksi hiertämään värejä, kastelemaan seiniä, maalaamaan koristeita sabluunalla ja juoksemaan maalareiden asioilla.

Sama ryhmä, joka koristi Hattulan kirkon, maalasi kuvat myös Lohjan kirkkoon. Perimätiedon mukaan Lohjan ja ehkä myös Hattulan kirkkoa olivat maalaamassa birgittalaisnunnat. Vesunnan kartanon tienoilla on mahdollisesti ollut jonkinlainen luostarikin, ja perimätieto väittää maalareiden asuneen siellä, mutta tietoja ei ole säilynyt.

Hattulan kirkossa on erikoisia maalauksia, joita ei muualla ole. Ne tietysti kirjoittajaa kiehtovat. Sakastin seinällä jonglöörin käsistä putoavat pallot, kun Neitsyt Maria Jeesus-vauvaa kantaen kulkee seurueineen ohi. Jonglööri löytyy myös Lohjalta. Toinen erikoisuus on rotilta ja hiiriltä varjeleva Pyhä Kakukylla, joka on kuvattu sakastin ikkunasyvennykseen ja josta romaani on saanut nimensä. Neitsyt Marian seurueen viimeinen nainen muistuttaa paljon Kakukyllaa.

Erikoisia ovat myös kirkkomaalaria vaarallisessa työssään esittävä kuva, Neitsyt ja yksisarvinen, demoni Tutivillus kavereineen, seireeni lammessa, paholainen, jonka kivekset roikkuvat melkein polviin asti ja taivaaseen lentävä Jeesus, josta näkyvät enää vain varpaat ja mekon helma. Nämä kuvat ovat kiehtoneet minua suuresti. Mitä maalarit ajattelivat niitä maalatessaan?

Maalareista ei jäänyt dokumentteja, mutta kuvat jäivät. Niitä tarkasti lukemalla saa kosketuksen heihin, jotka kuvat maalasivat.

Katso videolta, kun esittelen niitä Hattulan Pyhän Ristin kirkon kuvia, jotka esiintyivät romaanissa.

Kuvaaja: Antti Kanto

Anna Kortelainen keskustelee kanssani romaanista Gummeruksen youtube-kanavalla 7.4. kello 17. Keskustelusta jää tallenne, joten sen  voi katsoa myöhemminkin.

Siskotuulikki Toijosen vetämässä Kansan Uutisten kirjapiirissä Ville Hänninen keskustelee romaanista kanssani 17.4.

Rottien Pyhimyksen voit tilata omistuskirjoituksellta!

Lue lisää Rottien Pyhimyksestä:
Aamulehti
Kulttuuritoimitus
Gummerus
Tuijata

12 kommenttia artikkeliin ”Hattulan pappilan apupapin papupata”

  1. Oli mielenkiintoista kuulla ja nähdä video. Ystäväni Päivi Hilskan kanssa olemme tilanneet Rottien pyhimyksen Adlibrikselta ja odotamme jännittyneinä kirjaa.

    Itse en ole koskaan käynyt Hattulassa, mutta sinne on ehdottomasti päästävä kunhan korona helpottaa ja voi matkustaa taas Norjasta Suomeen.

    Terveisin
    Riitta Berger

    Vastaa
  2. Kiitos Anneli mielenkiintoisesta ja koukuttavasta kirjasta!
    Olet kirjallasi tarjonnut valtavan määrän tietoa nykyihmiselle menneistä kirkkomaalareiden työtavoista ja elämästä. Esittelyvido oli hienosti toteutettu ja esittelytarinasi avasi lisää mielikiuvituksen polkuja.
    Kirjaa työstäessäsi olet tehnyt valtavan työn ja voit olla ylpeä hienosta työstäsi. Upeaa kirjailijan työtä!
    Teos herättää ajattelemaan kirkon ja sen ympäristön historiaa. Olen käynyt Hattulan kivikirkossa jo aikaisemmin, mutta vasta nyt ymmärrän maalausten todellisen kulttuuiriarvon. Kunhan kesä koittaa ja kirkko avataan turisteille olen varmasti ovella pyrkimässä sisään.
    Vielä kerran: Anneli , Kiitos upeasta työstäsi ja intoa uusien tarinoiden kehittelyyn!
    Ystävällisin terveisin Leena Voittonen

    Vastaa
  3. Kiitos, odotan innolla kirjaa. Ihan pähkinöinä. Sekin oli ylentävä ja oikeasti virkistävä kokemus – nauroin ääneen aina kun tuli uusi nimitys firman johtajakaksikolle ja aloin odottaa seuraavaa. Olin iloisesti yllättynyt omasta reaktiostani – niitä siis on vielä, heh.

    Vastaa
  4. Kirkon kattomaalauksiin tehdyt korjaukset 27.7. 1618 laskutetaan seuraavasti:

    Muutettu kymmenen käskyt ja kuudes öljytty 2:24 (2 markkaa ja 24 penninkiä)
    Tehty uusi nenä ryövärille ristillä ja levitetty hänen sormiansa 1:30
    Asennettu ylös Pontius Pilatus ja tehty uusi turkisreuna hänen hattuunsa
    sekä sivelty häntä edestä ja takaa 3:36
    Tehty uudet siivet enkeli Gabrielille 2:40
    Öljytty ylimmäisen papin piikaa kolme kertaa 2:40
    Tehty Pietarin suuhun uusi hammas ja korjattu kukon höyheniä 2:15
    Laajennettu taivasta ja lisätty tähtiä 1:30
    Parannettu helvetin tulta ja tehty paholaisen kasvot julmemmiksi 1:12
    Korjattu pyhä Magdaleena, joka oli vallan pihalla 5:50
    Tehty Mooseksen kasvot ilmeikkäämmäksi ja asetettu ylös hänen veljensä käsi 1:40
    Käännetty viisaat neitseet sekä sivelty heitä sieltä täältä 12:-
    Tehty uudet hiukset sievälle Susannalle 1:20
    Tehty maailma paljon pitemmäksi sillä se oli aivan liian lyhyt 2:40
    Puhdistettu Punainen meri kärpäsliasta 3:17
    Kenkitetty Eliaan vaunuhevoset ja viitoitettu tie taivaaseen varmemmaksi 2:20
    Sovitettu enemmän viisautta Josefin kasvoihin ja
    Öljytty Potifarin emäntä edestä ja takaa 5:15

    Yhteensä 48:29.

    Vastaa

Jätä kommentti

Lisää
artikkeleita