Kirjoittajan taipaleella on epäonnistumisia. Onnistumiset näkyvät, mutta piiloon jäävät ne neljä epäonnistumista tai kariutunutta projektia, jotka jokaisen onnistumisen takana ovat. Vastaan tulee tappioita, huonoa onnea ja onnetonta ajoitusta, pieleenmeneviä hankkeita, huonoja tuloksia, ei-kirjeitä apurahatahoilta, hylsyjä kustantajilta, hylkäämisiä tuottajilta. Ikävä kyllä, kirjoittaja voi joutua kokemaan myös petoksen tai huijauksen.
Näin voi käydä:
- Projekti, johon olet käyttänyt aikaa, vaivaa ja rakkautta, kaatuu kalkkiviivoilla sinusta riippumattomista syistä. Ylempi taho päättää, että ei vaineskaan. Työryhmän avainhenkilö saa paremman tarjouksen. Päättävän tahon nais/miesystävä tekee kilpailevan ja luonnollisesti nerokkaamman tekstin. Rahaa ei saada kokoon. Siinä olet, kuollut käsikirjoitusparka sylissäsi. Pahimmassa tapauksessa syy projektin epäonnistumisesta kaadetaan sinun niskaasi, koska käsikirjoittaja on sopiva ja puolustautumiskyvytön, ydinryhmän ulkopuolinen syntipukki.
- Luulet onnistuneesi kirjallisessa ponnistuksessasi, mutta julkisuus on toista mieltä. Se lukee tekstiäsi oudosti. Et saa ymmärrystä, vaan moitteita asioista, joita tekstissä ei mielestäsi edes ole ja epäonnistumisen tuomioita pyrkimyksistä, joista et ole edes unta nähnyt.
- Luulet onnistuneesi, kirjoittaneesi loistavasta ja tärkeästä aiheesta, jopa hyvin ja uudella tavalla, mutta et saa minkäänlaista vastakaikua. Kirja, näytelmä tai muu taiteellinen tuotos jää näkymättömiin ja kuulumattomiin.
- Luulet löytäneesi tärkeän aiheen, kirjoitat siitä, mutta kas: joku muukin on löytänyt juuri saman aiheen. Hän saa julkisuuden, kiitokset ja palkinnot, sinun osasi on hiljaisuus.
- Uskot löytäneesi tärkeän aiheen ja innosta paisuen tutkit sitä, teet taustatyötä ja kirjoitat ensimmäiset sata sivua vain lukeaksesi syksyn kirjalistasta, että aihe on jo käytetty.
- Aloitat innostuneena loistavalta kuulostavan projektin ja näet edessäsi ruusunhohteisen tulevaisuuden, mutta homma paljastuu a) tyhjiksi lupauksiksi ja ilmaisen työn kaleerilaivaksi b) kaameaksi taistelukentäksi, jossa silpoutuneet psyyket mäiskähtelevät seiniin c) hikipajaksi, jossa työstä saatu korvaus ei yllä lähellekään työn määrää, mutta höykytystä on sentään määrättömästi. Potkit seiniä ja kiroat harkintakykysi puutetta.
- Saat yhteistyötarjouksen, jota epäilet. Hanke on epämääräinen, epäuskottava, hatarien toiveiden varassa. Hylkäät tarjouksen. Vuoden kuluttua ilmenee, että hankkeesta tuli totta ja se onnistui loistavasti. Tekijät saavat suitsutusta ja mammonaa. Potkit seiniä ja kiroat harkintakykysi puutetta.
- Posti tuo jälleen kerran Ei-kuoren. Et pystykään aloittamaan romaania, jota olet suunnitellut jo useamman vuoden. On haalittava töitä, joista maksetaan, ja sydän verta valuen lykättävä kirjoittamista. Taas. Mehän emme vingu apurahoja ostaaksemme viinaa ja turkiksia, vaan ostaaksemme kirjoittamiselle aikaa.
- Kustannustoimittajasi vaihtaa taloa tai irtisanotaan. Tämä ei ole kustannusmaailman myllerryksessä tavatonta. Kustantamossa kukaan ei aja asiaasi. Uusi kustannustoimittaja ei pidä ideastasi, ette ole samalla aaltopituudella tai yksinkertaisesti et saa uutta kustannustoimittajaa. Draamatekstistäsi kiinnostunut ohjaaja vaihtaa taloa, kiinnitetään rahoituksen saaneeseen projektiin tai hän innostuukin aivan muusta tekstistä. Siinä olet, kakkosversio käsissäsi, neuvottomana ja vailla vastapuolta.
- Hylsy. Olet mielestäsi kirjoittanut hyvin ja aihe on mielenkiintoinen, mutta kustantamo/tuotantoyhtiö/tv-kanava ei ole samaa mieltä. Saat hylsyn ja alat epäillä, että a) hylsyn syy ei ole kaunokirjallinen b) olet salaliiton kohde c) sinusta on tullut surkea kirjailija ja huono ihminen d) olet itse asiassa aina ollut surkea kirjailija ja huono ihminen, mutta onnistunut pettämään itseäsi koko elämäsi ajan.
- Löysä hirttosilmukka –taktiikka. Lähetät käsikirjoituksen, mutta vastausta ei kuulu. Odotat, et kehtaa kysyä, puolen vuoden kuluttua kehtaat, luvataan vastata pian, ei vastata, odotat, mietit, kehtaatko kysyä. Lenkki alkaa alusta. Saattaa kestää parikin vuotta.
Olen tänä vuonna julkaissut romaanin, kuvakirjan ja lastenkirjan. Kirjastani tehty näytelmä on saanut ensi-iltansa ja lokakuussa alkaa kirjoittamani televisiosarja. Kuulostaa menestykseltä, mutta takana on muuta. Tv-sarjan parissa on tehty töitä kuusi vuotta. Romaanin olisin halunnut kirjoittaa jo kahdeksan vuotta sitten, mutta sairastuneen läheisen huoltaminen nielaisi elämästä viisi vuotta, jolloin kirjoittaminen oli pakko jättää. Näytelmä kertoo juuri näistä vuosista. Kuluvan vuoden onnistumisia taas tasapainottaa kaksi kaatunutta projektia, joihin olen satsannut paljon työtä, tunteita ja toiveita.
Kohtalon tai kanssaihmisten antamasta iskusta on toivuttava, jotta työkyky ja luomisen vimma säilyisivät. Katkeroituminen on myrkkyä luovuudelle. Tshehovin Lokissa nuori, kovia kokenut näyttelijätär sanoo: “Tärkeintä on taito kestää.”
ps. tämä on päivitetty versio Grafomania-blogissa muutama vuosi sitten julkaisemastani kirjoituksesta. Asiat eivät ole muuttuneet.
