Calvinon keveys ja nopeus

Italo Calvino piti 1984 Harvardin yliopistossa kirjallisuutta käsittelevän luentosarjan, jolle antoi nimen “Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle”. Hän ehti kuitenkin kirjoittaa valmiiksi vain viisi muistiota ennen kuin äkillisesti kuoli 1985:

Keveys

Nopeus

Täsmällisyys

Näkyvyys

Moninaisuus

Kuudes aihe olisi ollut Consistency, Johdonmukaisuus, ja lisäksi Calvino aikoi puhua myös romaanin aloittamisesta ja lopettamisesta. Luennot ovat ilmestyneet Elina Suolahden suomentamana pienenä kirjana (Loki-kirjat 1999). Calvino huomauttaa, etteivät hänen käsittelemänsä arvot ole toisensa poissulkevia. Ylistäessään keveyttä hän myös kunnioittaa raskautta ja puolustaessaan nopeutta muistaa viipymisen nautinnon.

Yritän tehdä itselleni selväksi (selvemmäksi), mitä Calvino tarkoittaa, siksi tämä blogimerkintä, jonka aiheena ovat keveys ja nopeus. Seuraavaksi koetan saada aikaan esityksen täsmällisyydestä, näkyvyydestä ja moninaisuudesta. Tulee viikon päästä perjantaina julki. Ei ole tietenkään sanottua, että ymmärrän oppinutta ja nerokasta Calvinoa oikein. Omat huomautukseni olen ilmaissut kursiivilla.

Calvino ei näytä tuntevan lainkaan naisia kirjailijoina. Yhtäkään ei esimerkkinä mainitse.

Calvinosta on kirjoitettu varsin paljon ja esimerkiksi täältä löytyy erittäin mielenkiintoista pohdintaa hänen muistioistaan (artikkelin lopussa).

Keveys. Calvino pitää keveyttä arvona eikä puutteena ja sanoo halunneensa keventää kertomuksen ja kielellisen ilmaisun rakennetta. Maailman raskauden, sameuden ja liikkumattomuuden sijaan hän etsii virkeää, terävää sulavuutta. Kun ihmiskunta on raskauteen tuomittu, on kirjailijan lennettävä toiseen ulottuvuuteen niin kuin Kafka ratsastaa hiilisangolla tai Münchhausen tykinkuulalla. On vaihdettava lähestymistapaa ja katsottava maailmaa toisesta näkökulmasta, toisenlaisella logiikalla ja tutkimusmenetelmillä.

Calvino huomauttaa, että keveys voittaa myös tekniikassa; rautakoneet tottelevat softwarea, bitteinä etenevää informaatiovirtaa.

Miellämme keveyden pinnallisuudeksi, mutta on olemassa myös mietteliäisyyden keveyttä. Kirjallisuudessa toinen suunta pyrkii välittämään asioiden, ihmisen, tuntemusten painavuuden, tiheyden ja konkreettisuuden, toinen pyrkii tekemään kielestä kevyen kuin pilvi, pöly tai magneettisykäysten kenttä.

Keveys voi olla ilmaisun keveyttä. Se voi olla hiuksenhienojen ajatusketjujen ja näkymättömien tekijöiden kuvausta ja korkeaa abstraktiotasoa. Keveys voi olla kuvallinen ilmaus, jollaisia ovat lukuisat lentämisen kuvaukset saduissa ja kirjallisuudessa. Saduissa puute ja kärsimys muuttuu keveydeksi ja sankari lentää toiseen valtakuntaan, jossa puutetta ei ole.

Keveyden olomuodot liikkuvat ja kuljettavat tietoa sydämen ja mielen, sielun ja älyllisen sielun, silmien ja äänen välillä, kirjoittaa Calvino.

Esimerkkeinä keveydestä hän mainitsee mm. Ovidiuksen, Cavalcantin, Montalen, Kunderan, Henry Jamesin, Cyrano de Bergeracin, Tuhannen ja yhden yön tarinat sekä Giacomo Leopardin.

Nopeus. Calvino liittää nopeuden kerronnan aikaan, joka ei ole yhteismitallinen todelliseen aikaan nähden. (Muistion nimi voisi olla vauhti.) Kerronnan aika voi olla syklinen tai liikkumaton, hidastaa, nopeuttaa, supistaa tai laajentaa aikaa. Aika on rikkaus, jota voi käyttää rauhallisesti tai johon voi ottaa etäisyyttä. Hän viittaa satuihin, joissa sankari palaa ihmemaasta ja havaitsee ajan kuluneen kymmeniä vuosia. Tuhannen ja yhden saduissa Sheheradzade laajentaa aikaa tekniikalla, jossa tarinasta syntyy uusi tarina.

Mielen nopeutta ei voi mitata. Se kykenee salamannopeasti pyydystämään ja yhdistämään tilan ja ajan pisteitä. Siten mieli saa nautintoa runoudesta, jonka tyylillinen voima on nopeus. Novelli taas on Calvinon mukaan hevonen, joka toisinaan ravaa, toisinaan laukkaa.

Kaikki kaunokirjallinen kirjoittaminen etsii ainutlaatuista, monikerroksista, tiivistä, ikimuistoista ilmaisua, mutta nopeus on helpommin tavoitettavissa lyhyessä kirjallisessa muodossa. Calvino kertoo uneksivansa äärettömistä kosmologioista, saagoista ja eepoksista, jotka on vangittu epigrammin mittaan. Hän haluaisi luoda yhdestä lauseesta koostuvia tarinoita (raapale, tekstarinovelli, kuuden sanan novelli!), jollaisesta on ylittämätön Augusto Monterroson tarina: “Kun hän heräsi, dinosaurus oli vielä siellä.”

“Tyylin ja ajatuksen nopeus merkitsee ennen kaikkea sulavuutta, liikkuvuutta, luontevuutta.” Kirjoitus voi harhailla, hypätä aiheesta toiseen, kadottaa punaisen lankansa ja löytää sen uudelleen, kuten tapahtuu Lawrence Sternin Tristram Shandyssa ja Denis Diderot´n Jaakko fatalisti ja hänen isäntänsä -romaanissa. (Näin tapahtuu myös Cervantesin Don Quijotessa. Aikaa käsittelee notkeasti myös Virginia Woolfin Orlando. )

Yllättäen Calvino löytää nopeuden ajatuksessa linkin Galileoon, joka pitää kahdenkymmenen kirjainmerkin yhdistelmiä ylittämättömänä viestintävälineenä. Kirjoitus mahdollistaa ajallisesti ja paikallisesti toisistaan etäällä sijaitsevien ihmisen välisen kommunikaation.

Calvino vertaa kirjailijoita kreikkalaisen mytologian Merkuriukseen ja Vulkanukseen.  Merkurius on nopea, ilmava ja liikkuva, seikkailukas ja muotoaan muuttava, Vulkanus taas on liikkumaton, keskittynyt ja väsymätön käsityön taitaja. Kirjailijan täytyy ottaa huomioon sekä Vulkanuksen että Merkuriuksen aika. Hänen pitää antautua hetkelliseen intuitioon ja kyettävä antamaan välittömyyden vaikutelma, mutta hän ei saa unohtaa vulkaanista aikaa, jolloin aika vain kuluu eikä kärsimättömyydelle annateta tilaa, kun ajatukset ja tunteet kerrostuvat ja kypsyvät. Vulkanuksen keskittymiskyky ja käsityötaito ovat välttämättömät, mutta ilman Merkuriuksen liikkuvuutta ja nopeutta niillä ei ole merkitystä.

Vaikka Calvino arvostaa Merkuriusta, hän arvelee kantavansa myös saturnisen (Saturnus on Vulkanuksen esi-isä) temperamentin piirteitä, sillä kirjallisuutta ei olisi olemassa, “ellei osa ihmisistä olisi ollut niin voimakkasti sisäänpäin kääntyneitä, tyytymättömiä maailmassa vallitseviin olosuhteisiin, taipuvaisia unohtamaan tuntien ja päivien kulku ja tuijottamaan mykkien sanojen liikkumattomuutta”.

Nopeudesta kirjoittaessaan Calvino yllättäen puhuu myös esineistä ja väittää, että kun esine ilmestyy kertomukseen, se latautuu erityisellä voimalla muuttuen magneettikentän navaksi ja näkymättömien suhteiden solmuksi.

Nopeuden kirjailijaesimerkkeinä hän mainitsee Jorge Louis Borgesin, William Carlos Williamsin ja Walt Whitmanin sekä taas Ciacomo Leopardin.

 

Italo Calvino (1923 – 1985), italialainen kirjailija ja journalisti, osallistui sodan aikana Italian vastarintaliikkeeseen. Tunnetuimpia teoksia mm. Halkaistu varakreivi, Paroni puussa ja Jos talviyönä matkamies.

 

 

 

4 kommenttia artikkeliin ”Calvinon keveys ja nopeus”

  1. Hei, joskus 10 vuotta sitten kai sain sattumalta tämän Calvinon tuotoksen ja muistan sen hurmion jolle lukeminen nosti 🙂 Onpa hyvä hetki mennä noihin tiloihin! Kiitos ja matkataan edelleen!

    Vastaa
  2. Hei Anneli!

    Kiitos, taas kerran.
    On hienoa, että joku kirjoittaa kuten Sinä! Hienoa kieltä, miettittyjä ajatuksia, herättävää tekstiä…

    Jatkoa odotellessa

    t. Marjatta

    Vastaa
    • Ihanaa, Marjatta kommentoi! Aloin jo epäillä, ettei kukaan viitsi lukeakaan tuota kirjoitusta. Minä en ole noin fiksu, mutta Calvino on. Pinnistän aivoni ja yritän ymmärtää, mitä hän tarkoittaa.

      Vastaa

Jätä kommentti