Vihan veljet

Historiallisten aiheiden kirjoittajalla on se etu, että tulee itsekin oppineeksi kaikenlaista. Erään työprojektin vaiheilla tutkin ja opin 20- ja 30-lukuja, Lapuanliikettä, Isämaallista Kansanliikettä, heimosotureita, Akateemista Karjala Seuraa ja Vihan Veljet –nimistä Suur-Suomesta unelmoivaa salaseuraa.

​Minua hämmästytti se alkeellisuus ja peittelemätön, itsevarma viha, jolla vastustajiksi koettuja ihmisiä kohti hyökättiin. Vasemmistolaiset olivat “polsuja” (bolshevikkeja), kotimaisia ryssiä, isänmaanpettureita ja agitaattoreita tai “kiihottajia”. Venäläiset olivat ryssiä, alempi rotu, jonka tunnisti jo pahasta hajusta ja typerästä naaman ilmeestä.

​Laittomuus, nykysanaa käyttäen terrori, oli mahdollista, koska valtiovalta oli heikko eikä uskaltanut asettua Lapuanliikettä vastaan. Liikkeellä oli vahva kannatus ja varakkaat tukijat, joiden rahoilla mustia autoja ostettiin. Työväentaloja naulattiin kiinni, työväen kirjapainoja hävitettiin, vasemmistolaisia kuljetettiin itärajalle ja pakotettiin kävelemään rajan yli, heitä pahoinpideltiin ja murhattiin. Eikä ollut sotatila vaan vallitsi rauha – vielä muutaman vuoden. Ulkomaisia aatetovereita äärioikeistolla oli kyllin. “Heil Hitler, meil Kosola.”

​Samalla asialla vihan veljet ovat tänäänkin ja isänmaallinen alatyylilaji on sama. Kohteena vain ovat työväen sijasta turvapaikanhakijat ja maahanmuuttajat. Netin vouhkaajien sadistisia kuvitelmia, tarkoituksellisia valheita ja vihaviestejä on vaikea uskoa 2000-luvun todellisuudeksi. Ihmisethän ovat tänä päivänä paremmin koulutettuja, valistuneempia ja tietävät maailmasta enemmän kuin 30-luvulla. Vai?

​30-luvun tapaan vihan veljet jahtaavat “kiihottajia”. Jokainen, joka julkisesti asettuu heitä vastaan, muistuttaa tosiasioista tai kehottaa maltillisuuteen, onkin “kiihottaja” eli tämän päivän ilmaisulla “suvakki” ja saa lokaryöpyn niskaansa. On järkyttävää lukea näiden miesten – miehiähän he enimmäkseen ovat – perverssejä kidutus- ja joukkoraiskauskuvitelmia. Usein omalla ristimänimellä kirjoitettuja. Eivätkö he häpeä? Eikö enää hävetä olla natsi tai rasisti? Tai harjoittaa julkista mielikuva-masturbaatiota joukkoraiskauskuvitelmilla?

​Vastustajiksi miellettyjen ihmisten häpäiseminen oli 30-luvulla omaksuttu toimintatavaksi. Polsuilta revittiin julkisesti housut jalasta urhean miessakin voimin ja tapahtuma valokuvattiin lehtien palstoille. Nyt länkytetään netissä ja yritetään kyseenalaisen kekseliäästi varioida huora-sanaa.

​Julkisuudessa on onneksi toinenkin puolensa. Julkisuus. Ala-arvoinen, alatyylinen ja alhaista mielenlaatua osoittava nettiryöppy koituu häpeäksi – kirjoittajalleen.

​Lapuanliike kuivui kokoon, kun se meni Mäntsälän kapinassa liian pitkälle ja valtiovalta lopulta ryhdistäytyi. Se meni myös liian pitkälle kyyditessään entisen presidentti Ståhlbergin. Kannatus haihtui alta, kun häpeällisyys kasvoi liian suureksi.

​Sitä sopii toivoa nytkin.

Jätä kommentti