Lastenkirja

Anneli Kanto - Radio Korvatunturi
Anneli Kanto – Radio Korvatunturi

Kirjoitan sekä aikuisille että lapsille. Joskus kysytään, onko kirjoittamisessa eroa tai onko lapsille kirjoittaminen helpompaa. Tai miksi kirjoitan lastenkirjoja.

Lapsille kirjoittaminen on lyhyempää, usein myös hauskempaa. Se on yhtä vaikeaa kuin aikuisille kirjoittaminen, mutta ponnistus on lyhyempi siitä konkreettisesta syystä, että lastenkirjassa on vähemmän sivuja kuin aikuisten kirjassa. Jos olisin lastenkirjailijana J.R.R. Tolkien/J.K.Rowling (miksi fantasiakirjailijat rakastavat alkukirjaimia? George R.R. Martin!) ja aikuistenkirjailijana Paula Hahtola/Laura Lindstedt/Leena Krohn, pituusseikka menisi toisinpäin.

Sekä aikuisille että lapsille kirjoittava Raili Mikkanen sanoo, että lastenkirja on ilokirja. Niin on. Lastenkirjassa saa olla niin hauska kuin kykenee, kukaan ei kuole, paha ei voita ja loppu onnellinen. Sellaisen kirjoittaminen tekee hyvää mielelle.

Olen monesti kertonut elämäni raskaista viidestä vuodesta, jolloin äitini sairasti Alzheimerin tautia. Kirjoittaminen oli silloin katkolla lukuun ottamatta lyhyitä lastenkirjoja. Jälkikäteen huomaan, että noina vuosina olen kirjoittanut joukon hilpeitä lastenkirjoja. Lastenkirja oli siis pakopaikka, josta sain lohtua, iloa ja toivoa todellisuuden synkkyyteen.

Lastenkirjaa en kirjoita ainoastaan lapsille. Aina lastenkirjassani on taso myös aikuiselle, joka lukee kirjaa lapselle ääneen. (Aikuisten on lupa lukea lastenkirjoja myös itsekseen ja itselleen.) Niissä on teema ja salainen teema samoin kuin aikuisten kirjoissa. Henkilöt ja heidän motiivinsa, luonteensa ja puhetapansa mietin samalla tavalla. Tarinaa ja tyyliä pyörittelen päässäni pitkäänkin.

Lastenkirjani Radio Korvatunturi ilmestyi juuri äsken. Sen päähenkilö on ylivilkas joulupukin poro Pate Poronpapana, joka tarkoittaa hyvää mutta saa aikaan sähellystä. Idea on ollut jossain cortexin mutkassa ainakin viisitoista vuotta. Kauan sitten minulta pyydettiin ehdotusta joulunajan lastenohjelmaksi televisioon. Hyvänä sparraajana ja kanssaideoijana Paten syntymisessä oli ystäväni Ulla (terveiset!). Ehdotus ei voittanut eikä Pate ei päässyt televisioon, mutta päästäni hän ei lähtenyt. Olen kovin iloinen, että lopultakin olen saanut kerrotuksi Pate Poronpapanan ja hänen inkarnaationsa Zagge Zorggaraudan tarinan.

Jätä kommentti