Suomessa on edelleen erinomainen tapa antaa joululahjaksi kirja. Joulunpyhät ovat myös mainiota aikaa lukea kirjoja.

Olen valinnut kuluvana vuonna lukemistani kirjoista kymmenen ja tuntenut tuskaa joutuessani jättämään monta hyvää kirjaa listan ulkopuolelle. Mutta lista ei olisi lista, jollei se olisi karsittu. En ole ottanut mukaan kirjoja, joita ostetaan joka tapauksessa, kuten Finlandia-voittajaa, Olli Jalosen Taivaanpalloa. J. Pekka Mäkisen Hunan on kuvassa, vaikka olikin ehdokas, koska minulla on kirjaan erityinen suhde: romaanin esikuva, lähetyssaarnaaja Helvi Söderman oli matematiikan opettajani.

Ensin tietokirjat:

1. Kristiina Harjula: Ollaanko me jo vanhoja?

Loistava, liian vähän huomiota saanut teos, jossa kuljetaan suurten ikäluokkien mukana suomalaisen yhteiskunnan sodanjälkeiset vuosikymmenet. Yhdistää mikro- ja makrohistoriaa hienosti. Seitsemän haastateltua eri puolilta Suomea kertovat koskettavasti ja avoimesti henkilöhistoriansa.

2. Niina Hakalahti: Syön aamiaiseksi Eiffel-torneja

Tämä sopii kirjoittamisen harrastajalle. Inspiroivia, kannustavia kirjoitusharjoituksia kaksi kappaletta vuoden jokaiselle viikolle! Teen näitä itse ja aina tekisi mieli napata jo seuraavankin viikon harjoitukset. (Kirsi Pehkosen mainiota editointikirjaa Käsikirjoituksesta kirjaksi olen käsitellyt jo aiemmin.)

3. Seppo Hentilä: Saksalainen Suomi

Tietokirjoja vuodesta 1918 on ilmestynyt runsaasti. Hentilän kirja avasi tarkan ja uuden näkökulman Suomen ja Saksan yhteistyöhön sisällissodan aikana.

4. Marjo Liukkonen: Hennalan naismurhat

Tämä on ankara ja ahdistava kirja, mutta myös puhdistava. Näin tapahtui. Tämä on totta, 220 nuorta naista ja tyttöä ammuttiin Hennalan vankileirillä.

Kaunokirjat

5. HISTORIALLINEN LUKUROMAANI. Tapio Koivukari: Poltetun miehen tytär

Vankka lukuromaani, hienosti näkökulmatekniikalla kirjoitettu tarina Islannin noitavainoista.

6. HISTORIAA, JÄNNITYSTÄ JA KUMMITUKSIA. Päivi Alasalmi: Riivatut

Historiallisiin tapahtumiin perustuva kummitus- ja jännityskertomus, jossa on myös humoristisia juonteita. Lähes dekkari, jonka loppuratkaisu yllättää lukijan ihan parhaiden dekkariperinteiden mukaan. Tämä on kerralla ahmaistavia kirjoja.

7. HUUMORIA. Jukka-Pekka Palviainen: Ääniä rappukäytävässä

Hiljaista, hykerryttävää huumoria, tarkkoja ihmishavaintoja, viisaita, ohimennen heitettyjä lausahduksia ihmiselon ihanuudesta ja kurjuudesta. (En pane pahakseni, jos huumoria etsivä paketoi pukinkonttiin oman kirjani Ihan pähkinöinä, mutta en nyt mainosta sitä tässä, koska omakehu jne.)

8. SEIKKAILUA. Juha-Pekka Koskinen: Kalevanpoikien kronikka

Huima historiallinen seikkailu 1100-luvun Miklagårdissa. Ihan Lemminkäinen, Väinö ja Seppo siellä kukin omaa missiotaan edistävät. Tämä kirja unohtui minulta mökille ja aina välillä harkitsen, maltanko odottaa ensi kevättä ja loppuratkaisua.

9. ERITYINEN NAISKOHTALO. Katja Kallio: Yön kantaja

Kalliota pidetään viihdekirjailijana, mutta viimeistään tällä romaanilla hän todistaa osaavansa myös traagisen. Tarina sijoittuu Seilin saarelle, jonne eri syistä joutuneet naiset eivät sieltä koskaan päässeet pois. Mutta toivo ja rakkaus elävät sielläkin. Kallio kertoo hienovaraisesti ja kauniisti, miten rakkaus viriää verkonparantamisen työssä. Käänteikäs naisen elämäntarina, joka alkaa matkalla kuumailmapallon kyydissä Suomesta Pariisiin.

10. NUORILLE. Salla Simukka: Sammuta valot! Sytytä valot!

Tämän novellikokoelman antaisin lahjaksi nuorelle ihmiselle. Se tavoittaa ihmeen herkästi nuoren ihmisen mielen ja tärkeät asiat. Rakenne on jännittävä ja yllättävä. Se on kääntökirja, jonka toisella puolella on ihania tarinoita ja toisella puolella niiden sisaria, mutta kauheita tarinoita.

BONUSKIRJA on runoteos, joka tosin ilmestyi jo 2017, mutta jonka lukeminen jysähti tajuntaa, vaikutti, itketti ja hykerrytti. Jukka Vienon Ruttopuiston rakastavaiset on paksu, ihana kirja, jossa on kaipausta, ajatusta, ihmisen osaa, historiaa ja luontoa. Kokoelman osien tyyli vaihtuu proosarunosta aforismiin, lihallisesta poliittiseen ja leikkisästä elegiseen. Yhtäkaikki; lukiessani liikutuin kyyneliin viisauden ja herkkyyden liitosta.

Niin haikea ja surullinen:

Missä olet? Pimeässä

kaislat tulevat liki,

tihkun kuiske

kiihtyy rankkasateen

rummutukseksi.

Missä olet?

Ja koska minulla on kissa, rakastan runoa Silitän kissaa pöydällä:

Kissa tulee pöydälle, sekoittaa ajatukset,

se on milloin tahansa missä tahansa

pöydällä, tassilla, sylissä.

Se roikkuu verhon helmasta, hiipii

ikkunalaudalla ikkunan

sisä- ja ulkopuolelle, kallistaa

päätään, kurkistaa kadulle,

katsoo keittiöön, kahvi on jäähtynyt,

kissaa ei näy missään, kohta se on

taas pöydällä, sitä saa silittää

sen salliman hetken, se kaataa

kahvikupin, seisoo takajaloillaan

tiskialtaassa, nuolee vesihanaa.