Viisikymppiset televisionkatsojat – ketä kiinnostaa!

Tänä viikonloppuna alkaa kirjoittamani 6-osainen draamakomedia Haamukirjoittaja. Sarja tulee 25.10. alkaen sunnuntaisin uutisten jälkeen ykköseltä. Sarjan viehättävä musiikkivideo löytyy täältä: http://areena.yle.fi/1-3000125.  Televisiosarjan kirjoittamista mietin varmasti myöhemminkin, mutta nyt ovat aiheena televisiodraaman aiheet ja katsojat. Alle kolmikymppiset ovat nettisukupolvea, joka ei edes katso televisiota. Jos katsovat, käyttävät siihen läppäriä tai mobiilia. Ei kaksikymppisten pidäkään notkua television … Lue lisääViisikymppiset televisionkatsojat – ketä kiinnostaa!

Epäonnistuminen

  Kirjoittajan taipaleella on epäonnistumisia. Onnistumiset näkyvät, mutta piiloon jäävät ne neljä epäonnistumista tai kariutunutta projektia, jotka jokaisen onnistumisen takana ovat. Vastaan tulee tappioita, huonoa onnea ja onnetonta ajoitusta, pieleenmeneviä hankkeita, huonoja tuloksia, ei-kirjeitä apurahatahoilta, hylsyjä kustantajilta, hylkäämisiä tuottajilta. Ikävä kyllä, kirjoittaja voi joutua kokemaan myös petoksen tai huijauksen. Näin voi käydä:   Projekti, johon … Lue lisääEpäonnistuminen

Sarjakirja kirjasarja

Lapset pitävät sarjamuotoisista kirjoista. Kun sattuu löytämään mieluisen kirjan, on mukavaa, jos se onkin osa sarjaa ja voi etsiä kirjastosta sarjan muita osia. Kirjastoihmiset raportoivat löytäjän riemusta, kun kauan odotettu sarjan osa palaa lainattavien hyllyyn tai kun sinne ilmestyy sarjan upouusi osa. Niinpä luulisi, että lasten ja nuorten kirjasarjat saisivat kannatusta aikuisiltakin. Nehän ovat mainio … Lue lisääSarjakirja kirjasarja

Lastenkirja

Kirjoitan sekä aikuisille että lapsille. Joskus kysytään, onko kirjoittamisessa eroa tai onko lapsille kirjoittaminen helpompaa. Tai miksi kirjoitan lastenkirjoja. Lapsille kirjoittaminen on lyhyempää, usein myös hauskempaa. Se on yhtä vaikeaa kuin aikuisille kirjoittaminen, mutta ponnistus on lyhyempi siitä konkreettisesta syystä, että lastenkirjassa on vähemmän sivuja kuin aikuisten kirjassa. Jos olisin lastenkirjailijana J.R.R. Tolkien/J.K.Rowling (miksi fantasiakirjailijat … Lue lisääLastenkirja

Palaute

Uusimman Kirjailija-lehden (3/2015) teema on palaute, jolla ymmärretään sekä kritiikkiä että kustannustoimittajan antamaa palautetta. Hauska sattuma, sillä olin ajatellut kirjoittaa palautteen vastaanottamisesta.   Palaute auttaa kirjoittaa kehittymään, mutta kehittyäkseen kirjoittajan on osattava vastaanottaa palaute ja pysyttävä silti päämäärään johtavalla tiellä. Jostain käsikirjoittajan ominaisuuksia listaavasta lappusesta muistan tämän: “Pystyy vastaanottamaan palautetta ja kehittämään käsikirjoitusta paremmaksi sen … Lue lisääPalaute

Ensi-ilta

Ensi viikolla on jännittävä ilta. Tiistaina 15.9. Pala palalta pois saa ensi-iltansa teatteri Avoimissa Ovissa Helsingissä. Kirjoittajalle vaikein asia on tällä hetkellä, että en voi tehdä enää mitään edistääkseni ensi-illan onnistumista. Tekemiset on tehty, loppu on ohjaajan ja näyttelijöiden käsissä – ja myös tuurilla on osansa. Voin vain jännittää ja toivoa parasta. Äidin roolin näyttelee … Lue lisääEnsi-ilta

Pyöveli – oikeudenpalvelija ja kuoleman virkamies

Anneli Kanto - Pyöveli, 2015 Gummerus

Idean alkujuuria on useimmiten vaikea jäljittää. Ideat ovat kuin sienirihmasto; ne levittäytyvät ja kasvavat pinnan alla alitajunnassa, kunnes eräänä päivänä, sopivan sateen jälkeen pinnalle poksahtaa tatti, kanttarelli tai seitikki, niin että itsekin yllättyy. Ideahan saadaan. Sitä ei tehdä. Sienirihmastoaan kannattaa ruokkia taiteella, luonnolla, tekemisellä, näkemisellä, kuuntelemisella, lukemisella. Siten se pysyy elinvoimaisena ja tuottaa satoa. Pyöveli-romaanin … Lue lisääPyöveli – oikeudenpalvelija ja kuoleman virkamies

Apurahoista, osa 2

Kun Marcus Aurelius nimesi mietteensä iskevällä otsikolla ”Itselleni” ja kirkkoisä Augustinus bloggasi ”Tunnustuksia”, minun blogikirjoitusteni yleisotsikko voisi olla ”Itsestäänselvyyksiä”. Jatkan silti itsestäänselvällä linjallani, tällä kertaa uudelleen apurahoista. Kirjailijoiden apurahajärjestelmä on melko hyvä, sormituntumalla riittävämpi kuin esimerkiksi näytelmäkirjailijoilla tai kuvataiteilijoilla. Holtittomista ja laiskoista apurahasyöttiläistä vallitsee kuitenkin harhaluuloja, joiden vastineeksi seuraa faktoja. 1. Apurahaa ei saa kuka … Lue lisääApurahoista, osa 2

Heimo

Romaanin, näytelmän tai käsikirjoituksen kirjoittaminen –  varsinkin ensimmäistä kertaa – on niin vaativa ja vaikea ponnistus, että kaikki vetoapu tulee ottaa vastaan. Runokokoelmasta en sano mitään, koska runouteen en yllä ja runoilijat ovat ihmislaji sinänsä. Kirjoittava yhteisö antaa vetoapua. Myytti yksinään ja kaikkien hylkäämänä tuhertavasta kirjoittajasta on todellakin myytti. Useimpien kirjailijoiden  takaa löytyy kirjoittava yhteisö. … Lue lisääHeimo

Apuraha

Apuraha on raha-apu. Sitä kirjailija tarvitsee. Pienessä maassa pienet, yhä pienenevät painokset eivät kukkaroa kauan lämmitä. Sanottakoon selvinä euroina: romaanista kirjailija ansaitsee tavallisesti 4.000 – 5.000 euroa eli vuoden työstä kahden kuukauden palkan. Sain keväällä suurimman mahdollisen valtion taiteilija-apurahan, 5-vuotisen. Huomaan, etten ole aiheesta juuri tuuletellut. En edes uneksinut saavani viisivuotista. Varovasti elättelin toivetta kolmivuotisesta. … Lue lisääApuraha