Taiteilijaluonne

  “Se on sellainen taiteilijaluonne.” Mitähän sekin tarkoittaa? Taiteilijaluonteella kuvaillaan tavallisesti lievää vakavammin huithapelia ihmistä, jonka näpeissä eivät arkipäivän realiteetit pysy ja jonka elämänhallinta on hukassa. Usein syndroomaan liitetään vielä epäluotettavuus, lyhytjännitteisyys ja työhaluttomuus, sotkuiset raha-asiat sekä niitäkin sotkuisemmat ihmissuhteet, joskus myös mieltymys päihdyttäviin substansseihin. En mene sanomaan, mitä tällaisella taitelijaluonteella syntyy, muttei ainakaan taidetta. … Lue lisääTaiteilijaluonne

Kakkosversio valmistuu ja häpeä iskee

  Käsikirjoituksen vaiheet aiheuttavat odottamattomia tunneaaltoja. Kun olen saanut valmiiksi ensimmäisen version, tunnen suurta helpotusta, iloa ja tyytyväisyyttä. Tein sen. Pääsin maaliin asti. Se on tuossa. Suuri urakka on tehtynä, nyt on jotain, minkä pohjalta voi jatkaa. Tiedossa toki on, että kyseessä on vasta ensimmäinen versio, mutta se ei kuitenkaan himmennä riemua ja rinnan keveyttä. … Lue lisääKakkosversio valmistuu ja häpeä iskee

Romaanihenkilön oma tahto

  Leo Tolstoi ällistyi, kun Anna Kareninan rakastaja Aleksei Kirillovitsh Vronski aikoi tehdä itsemurhan. Vronski oli kuitenkin Tolstoin luoma romaanihenkilö vaikka olikin kreivi ja nyt hän osoitti suisidaalisia pyrkimyksiä aivan ohi luojansa suunnitelmien. Romaanihenkilöiden oma tahto tehdä ratkaisuja elämänsä suhteen on merkillinen ilmiö, jonka kirjailijat tuntevat. Henkilö ei noudatakaan niitä suunnitelmia, joita kirjailija on hänen … Lue lisääRomaanihenkilön oma tahto

Ruoho on vihreämpää käsikirjoituksen tuolla puolen

  Tätä seikkaa mietimme kollega Terhi R:n kanssa nakkisopan äärellä. Kun käsikirjoitus lähestyy pistettä x, jolloin työstä on tehty kolme neljännestä, kirjoittaja puolestaan lähestyy kyllästymispistettä y ja mieleen alkaa tulvia n-määrä vallan loistavia uusia ideoita. Ne ovat sata x parempia ja kutsuvampia kuin juuri käsillä oleva työ. Sormet syyhyävät tarttua niihin, sillä tämä parhaillaan työstämäni … Lue lisääRuoho on vihreämpää käsikirjoituksen tuolla puolen

Suorittaminen vai luominen

“En halua, että kirjoittamisesta tulee suorittamista.” “Se menee pelkäksi suorittamiseksi.” Suorittaminen on paha juttu. Luominen on hyvä juttu. Mikä on näiden kahden ero? Mitä on se kartettava suorittaminen? Sitä mietin tänään, suoritettuani koko viikonlopun erästä käsikirjoitusta, jota olen suorittanut jo pari viikkoa. Pääsin äsken siunattuun “tallenna nimellä” – ja sähläsin siinä ikävästi. Meni hukkaan koko … Lue lisääSuorittaminen vai luominen

Lupa kirjoittaa huonosti

“Huonosti kirjoittaminen on aliarvostettua”, lausahti teatteriohjaaja, jolle tuskittelin, että ei synny mitään, ei ole ideoita, huonoa pukkaa, en pysty kykeneen. Kiitos kannustuksesta, Aino. Se auttoi. Lause nimittäin pitää paikkansa. Huonosti kirjoittamista pitäisi arvostaa. Kirjoittaja pyrkii mahdollisimman hyvään tekstiin. Poikkeuksellinen idea ja nerokas aihe, hallittu rakenne, ajateltu ajatus, uutta luova kieli. Voipa käydä niin, että korkealle … Lue lisääLupa kirjoittaa huonosti

Vetoapu

Kirjoittaminen on niin yksinäistä, huokaamme itsesäälisesti ja vain hiukkasen suuria kärsimyksiämme ja sankaruuttamme korostaen. Totta toinen puoli, mutta vain toinen. Ypöyksinäinen ei tarvitse eikä pidä olla. Kun kirjailija kirjoittaa, läsnä on vain kirjoittaja, kone ja kirjoittajan mieli. Ehkä myös kissa. Kirjoittamisen ydintä ei voi delegoida eikä tehdä ryhmässä. Se on todellista yksinyrittämistä. Jouko Turkka sanoi: … Lue lisääVetoapu

Mistä ideat tulevat?

Kun koululaiset kysyvät, mistä saan ideoita kirjoihini, sanon usein, että vastaus on jo kysymyksessä. Idea saadaan. Sitä ei tehdä, suunnitella tai rakenneta ohjeiden mukaan. Idea tulee jos sitä huvittaa. Idea on lahja. Jotain tosin voi tehdä itsekin idean houkuttelemiseksi. Yritän vaikuttaa sivistyneemmältä kuin olenkaan ja lainaan peripateettista aksioomaa (se ei tarkoita äärettömän tunteellista), joka on … Lue lisääMistä ideat tulevat?

Liian nopeasti, liian hitaasti

  Kuinka kauan kirjan kirjoittaminen kestää? Filosofinen vastaus: niin kauan kuin se vaatii. Vakavasti ottaen, kirjoittaminen voi sujua liian nopeasti, mutta se voi myös kestää liian kauan. Hassua kyllä, seuraukset ovat suureksi osaksi samantapaisia tekstin ongelmia. Liian nopeuden haitat ovat ilmeiset: keskentekoisia ajatuksia, pinnallisia henkilökuvia, ennalta-arvattavia juonenkäänteitä, toistoa, kuluneita kielikuvia ja latteaa yleiskieltä, joka muistuttaa … Lue lisääLiian nopeasti, liian hitaasti

Maitohapoilla

Kirjallisuushistoria kertoo, kuinka kirjailijat potevat mustaa masennusta kirjan valmistuttua. Se on ikään kuin itsestään selvä seikka. Ilmiö on tuttu, mutta puhun mieluummin henkisistä maitohapoista kuin masennuksesta. En suoranaisesti masennu, mutta kun kirja on valmis, olemusta ei valtaa helpotus ja ilo siitä, että työ on tehty, vaan järjenvastaisesti on hylätty, ahdistunut, kireä, epätoivoinen ja onneton olo. … Lue lisääMaitohapoilla