Kirjoittaessani historiallista fiktiota haluan nähdä kyseisen ajankohdan esineitä. Suhtaudun tavaroihin melkein taikauskoisesti. Kirjoittamisessa on muutenkin paljon selittämätöntä, jota en edes yritä purkaa. Pitäköön taikuri salaisuutensa, nautin vain taioista. Tavaroissa on ihmisten käden jälki, aivan konkreettisesti. Joku on ommellut mekon, pistellyt kaikki nuo pikkuruiset pistot, leikannut kankaasta palat, virkannut pitsin hihansuuhun. Joku on suutaroinut saappaat tai … Lue lisääTavarat

Historiallisen romaanin ja myös aikalaisromaanin kirjoittaja tekee taustatyötä paikoissa: rakennuksissa, maastoissa, vesistöissä, kaupungeissa. Paikat ovat kirjoittajalle tärkeitä; ne kantavat historiaa. Ihminen tekee töitään, viljelee, sotii, saa lapsia, haudataan maahan, katoaa. Paikka pysyy. Maisema saattaa säilyä vuosisatoja samana. Paikoissa käyminen olennaisen tärkeää. Sitä ei pidä jättää tekemättä. Paikat kertovat tarinoita ja tarinoiden yksityiskohtia. Google Maps on … Lue lisääTaustatutkimus: paikat

Tämän kevään apurahapäätökset saapuivat ja järjestelmä kaatui, näin luin juuri facebookista. Taike ei toimita tietoa puoleltaöin tai juuri juhannuksen alla tarkoituksenaan pilata hakijan juhannus tai silkkaa ilkeyttään. Teknisistä syistä suuri sähköpostilähetys lähtee vastaanottajille myöhään illalla, ja kun monet yrittävät katsoa tietojaan Salama-järjestelmästä (mieleen tuli sarkastisia ajatuksia), se kaatuu. Mielipahaa aiheuttava asia, jolle kirjallisuustoimikunta ei mahda … Lue lisääKuinka apurahoja myönnetään?

Vuosi 2017 ja kevät 2018 ovat olleet esiintymisten aikaa. Suomen itsenäisyyden ja heti sen jälkeen maan sisällissodan merkkivuosi ovat kuljettaneet minua maata poikin ja etenkin pitkin. Esiintymisiä on ollut pitkälle toistasataa. Joskus olen saanut haastattelijan, mikä on ylellistä. Useinkaan se ei ole mahdollista eikä suinkaan välttämätöntä, mutta haastattelijan matkassa esiintyminen on usein mielenkiintoisempaa ja aina … Lue lisääHyvä haastattelija

Vietin maaliskuun Japanissa, enimmäkseen Tokiossa mutta myös Kiotossa. Matkan ja Sei Shonagonin innoittamana kirjoitin listoja. 900-luvulla Heiankyrossa eli nykyisessä Kiotossa elänyt Sei Shonagon oli hovinainen, joilla ei ollut juuri muuta tekemistä kuin kaunistautua, odotella ja kirjoittaa waka-runoja. Siitä johtunee Sein hämmästyttävä tarkkanäköisyys. Hänen Tyynynaluskirjansa luettelot ovat kummallisen tunnistettavia, vaikka kirjoittajan huomioista on kulunut tuhat vuotta. … Lue lisääAsioita ulkomailla

Uudenvuoden lähestyessä tulee pöllähtänyt olo: mihin vuosi oikein katosi? Teinkö jotain, mitä tapahtui? Mutta kun vuotta perkaan tarkemmin, huomaan, että on tullut tehdyksi ja koetuksi kaikenlaista. Itse asiassa vuosi 2017 oli poikkeuksellisen työteliäs. Suomen valtio täytti 100 vuotta, ja koska olen kirjoittanut kaksi kansalaissotaan liittyvää romaania, esiintymisiä ja haastatteluja oli paljon, yhteensä 76, joista pelkästään … Lue lisääTilinpäätös

Olen palannut Pekingistä tai Beijingistä – kumpaakin nimeä saa Kielitoimiston mukaan käyttää. Tosin vieläkin sisäinen kello käy perunoita, ja herään aamuisin pirteänä kello neljä. Sain mahdottoman hienon mahdollisuuden osallistua satakaksikymmentävuotiasta Kirjailijaliittoa ja satavuotiasta Suomea juhlistavaan projektiin, jossa kirjailijat ovat vierailleet ulkomaisten yliopistojen suomen kielen opiskelijoiden luona. Vierailuja on järjestetty Caeniin, Wieniin, Petroskoihin ja nyt Beijingiin. … Lue lisääKiinassa kuukin on kummempi, oo hiiohei

Marjoja tulee tänä vuonna huonosti eikä niitä vähiäkään huvittaisi poimia. Pakotin itseni karviaispuskaan ja koska muutama päivä sitten näin Tampereen Työväen Teatterissa musikaalin Viulunsoittaja katolla, mietin karviaisia ja etanoita poimiessani raatamista ja Tevjen laulua Rikas mies jos oisin (alkuperäiset sanat Sheldon Harnick, suomennos Esko Elstelä). (Tähän väliin Niksi-Pirkkaa: karviaisiin sopii poimuri erinomaisesti. Marjat riippuvat sievästi … Lue lisääViulunsoittaja karviaispuskassa

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, ainakin minun puoleltani. Hänet ensi kerran nähdessäni tuntui kuin olisin saanut sähköiskun. Silmissä välähteli häikäisevä valo, jysähdystä seurasi tutina päälaelta varpaisiin. Siinä olet, sielunkumppanini, olemme tarkoitetut toisillemme, ajattelin ja seuraavassa sekunnissa korjasin: älä ole naurettava. Vilkaisin ympärilleni; ei kai kukaan huomannut. Ensi kohtaamisesta on jo jokunen vuosi. Elämässä oli muita … Lue lisääOrastava suhde