Aina on vähemmän jaettavaa kuin hakijoita, siksi hyvä hakemus on parempi kuin huono. Seuraava koskee eniten valtion apurahoja, mutta samat periaatteet pätevät myös säätiöihin ja rahastoihin. Nämä ovat omia huomioitani, joita alunperin viisastelin Pirkkalaiskirjailijoille. Ne eivät ole virallinen totuus, eikä niissä mitään uutta ole.   KUKA VOI SAADA APURAHAN? apuraha voidaan myöntää vain maksajan (valtion, … Lue lisääMiten haen apurahaa?

Kustantamot eivät nykyään juuri järjestä julkistamistilaisuuksia, ellei kyse ole mediaa poikkeuksellisen paljon kiinnostavasta kirjasta. Sellaiset ovat tavallisesti poliittisia muistelmia tai tietoteoksia, ylen harvoin romaaneja. Kirjailijat järjestävät siis julkkarinsa itse. Olen ollut havaitsevinani, että entistä useammin. Ehkä juuri siksi, että ne ovat kotoisia ”julkkareita”, harvemmin juhlallisia ”julkistamistilaisuuksia”. Joku pistää pystyyn juhlat ystäville, kotonaan, kapakassa, kahvilassa tai … Lue lisääJulkkarit

Olen kirjoittanut kirjan kansalaissodasta, sisällissodasta, veljessodasta, kapinasta, vapaussodasta, vuoden 1918 tapahtumista – nimiähän riittää. Ja kertomuksia. Romaani Lahtarit ilmestyi 27.tammikuuta, kun sodan alkamisesta on kulunut tasan 99 vuotta. Eikö sisällissotakirjallisuutta ole tarpeeksi? Eikö Linna sanonut Pohjantähti-trilogiassaan oleellisimman? Kaiken lisäksi olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin, punaisten aseellisia naiskaarteja käsittelevän Veriruusut. Kirjan jälkeen valkoisen puolen kohtalo jäi kiusaamaan … Lue lisääKansalaissota jälleen kerran

  Kiviäkään ei kiinnosta, mitä tein vuonna 2016, mutta kirjoitan tämän tilinpäätöksen itsekkääksi huvikseni ja muistiin, kun on loppiainen ja edellisvuosi on kunnolla taakse jätetty. Japanilaiset viettävät bounenkaita, edellisen vuoden unohtamisen juhlaa. Sitä vietän menestyksekkäästi minäkin. Kunhan aloitellaan vuotta 2018, muistan harvoin ja hatarasti, mitä tapahtui 2016. Vuosi oli työläs. Työtä oli liikaa. Toisaalta on … Lue lisääTilinpäätös 2016

Teen blogiin jokusen jutun mittaisen sarjan historiallisen romaanin taustatyöstä. Ajattelin kirjoittaa ainakin tutkimuksista, kirjallisuudesta, aikalaisteksteistä, esineistä ja paikoista. Ehkä jotain muutakin tulee mieleeni. Nämä lienevät itsestäänselvyyksiä kuten paljolti muukin kirjoittamani, mutta olkoon niin. Tämä ensimmäinen postaus käsittelee tutkimuksia. Kirjoitan Suomen historiasta, joten taustatyöni liikkuu kotimaisella kentällä. Ulkomaisen aiheen taustatyö lienee periaatteessa paljolti samanlaista. Kirjailija Terhi … Lue lisääTaustatyö: tutkimukset

Kirjan valmistumisen viimeisiä vaiheita on oikoluku. Se on tarkkuutta ja hitautta vaativa homma. Oikoluvun puuttumisen huomaa ikävällä tavalla, ja oikoluku näyttää olevan se vaihe, josta ensimmäisenä nuukaillaan. Toiseksi suosituin säästökohde on kansikuva eli kirjan antama ensivaikutelma ja huomion herättäjä, joten siitä leikkaaminen tuo mieleen muutamat muutkin leikkaukset. Oikoluku on mekaanista hommaa. Siihen ei liity tunnekuohuja … Lue lisääOikoluku

Blogissa on vallinnut hiljaisuus kuukauden ajan, ja sille on syynsä: versio neljä ja epätoivo. Tai ehkä toivottomuus? Toivottomuus on passiivista ankeutta, masennuksen sängynpohjaa. Epätoivo on aktiivisempaa, siinä on jonkinlaista kahleiden tempomisen ja ulospääsyn etsimisen tunnelmaa. Toivottoman päässä on likainen tukka, epätoivoinen repii hiuksiaan. Kirjoittajalle kumpikin laji tulee tutuksi. Sattuneesta syystä silmäni pieni ja tarkka on … Lue lisääEpätoivo

Blogissa on ollut hiljaiseloa kuukauden päivät ja siihen on syynsä: kolmosversio, jonka pari päivää sitten jätin kustannustoimittajalle. Kun käsikirjoitus muuttuu kakkosversiosta kolmosversioksi, kyse ei ole enää suurista rakenteellisista tai temaattisista muutoksista. Henkilötkin pysyvät jokseenkin itsenään, toivottavasti kirkastuvat ja saavat lisäpiirteitä sekä keksivät puuhata jotain yllättävää. Kolmosversioon päästään editoimalla. Se on jokseenkin samaa hommaa, jota Timothy … Lue lisääKylmä suhde eli kolmosversio

Otsikko on sitaatti Aleksis Kiven Nummisuutareista. Kirjoittamista Aleksis ei kuitenkaan tarkoittanut, vaikka kirja onkin hirmuinen prosessi. Olen kirjoittanut neljä historiallista romaania, joista yksi odottaa vielä julkituloaan ja paljon lastenkirjoja. Kirjoittamisen prosessistani olen jotain oppinut. Jaan sen 22 vaiheeseen, koska se tuntuu mukavalta luvulta. Tiu plus kaksi, ventti plus yksi. Loogista, eikö. Jonkun toisen kirjoitusprosessi on toisenlainen. Idea pälähtää … Lue lisääNousee hirmuinen prosessi

  Miksi taivaan tähden yhä elää se klisee, että kirjailija kirjoittaa öisin, punaviinilasi työpöydällään? Kumoan sen mitä jyrkimmin. Kirjailija nukkuu öisin, jotta jaksaa päivällä. Känninen kirjailija kirjoittaa kännistä sössöä. Punaviini voi sisältää flavonoideja mutta se ei sisällä inspiratsionia. Sitä paitsi kirjailija ei revi ja ruttaa liuskojaan ja paisko niitä paperikoriin, niin kuin näemme/näimme elokuvissa ja … Lue lisääMitä kirjailija tekee?