Suomeen liittyvää liikkuvaa kuvaa, siis elokuvaa, dokumenttielokuvaa tai fiktiota, on olemassa 1900-luvun alusta lähtien. Kansallinen AV-arkisto eli Kavi pitää huolen aineiston säilymisestä. Vanhaa elokuva-aineistoa on nähtävissä netissä osoitteessa elavamuisti.fi. Liikkuva kuva on loistava johdattaja historiaan, sillä elokuva poimii konkretiaa ja yksityiskohtia, joita kirjailija tarvitsee: maisemaa, maataloutta, kaupunkia, autoja, tavaroita tai ihmisen vaatetuksen, kampaukset, ilmeet ja … Lue lisääTaustatutkimus: liikkuva kuva

Jotta historiallisen fiktion kirjoittaja pääsisi ujuttautumaan kuvaamansa ajan ihmisten nahkoihin, ajatteluun ja puhetapaan, hänen on hyvä sukeltaa ajankohdan virallisiin ja aikalaisten henkilökohtaisiin teksteihin, ehkä on mahdollista kuunnella heidän ääniäänkin. Ääniä on tietenkin kuultavissa vain äänentoiston aikakaudelta. Niitä on tallennettu lyhyemmän ajan kuin liikkuvaa kuvaa, mutta kuitenkin lähes sata vuotta. Kansanperinteen tallentajat ovat toimittaneet paljon äänitteitä … Lue lisääAikalaisten äänet

Kirjoittaessani historiallista fiktiota haluan nähdä kyseisen ajankohdan esineitä. Suhtaudun tavaroihin melkein taikauskoisesti. Kirjoittamisessa on muutenkin paljon selittämätöntä, jota en edes yritä purkaa. Pitäköön taikuri salaisuutensa, nautin vain taioista. Tavaroissa on ihmisten käden jälki, aivan konkreettisesti. Joku on ommellut mekon, pistellyt kaikki nuo pikkuruiset pistot, leikannut kankaasta palat, virkannut pitsin hihansuuhun. Joku on suutaroinut saappaat tai … Lue lisääTavarat

Historiallisen romaanin ja myös aikalaisromaanin kirjoittaja tekee taustatyötä paikoissa: rakennuksissa, maastoissa, vesistöissä, kaupungeissa. Paikat ovat kirjoittajalle tärkeitä; ne kantavat historiaa. Ihminen tekee töitään, viljelee, sotii, saa lapsia, haudataan maahan, katoaa. Paikka pysyy. Maisema saattaa säilyä vuosisatoja samana. Paikoissa käyminen olennaisen tärkeää. Sitä ei pidä jättää tekemättä. Paikat kertovat tarinoita ja tarinoiden yksityiskohtia. Google Maps on … Lue lisääTaustatutkimus: paikat

Tämän kevään apurahapäätökset saapuivat ja järjestelmä kaatui, näin luin juuri facebookista. Taike ei toimita tietoa puoleltaöin tai juuri juhannuksen alla tarkoituksenaan pilata hakijan juhannus tai silkkaa ilkeyttään. Teknisistä syistä suuri sähköpostilähetys lähtee vastaanottajille myöhään illalla, ja kun monet yrittävät katsoa tietojaan Salama-järjestelmästä (mieleen tuli sarkastisia ajatuksia), se kaatuu. Mielipahaa aiheuttava asia, jolle kirjallisuustoimikunta ei mahda … Lue lisääKuinka apurahoja myönnetään?

Vuosi 2017 ja kevät 2018 ovat olleet esiintymisten aikaa. Suomen itsenäisyyden ja heti sen jälkeen maan sisällissodan merkkivuosi ovat kuljettaneet minua maata poikin ja etenkin pitkin. Esiintymisiä on ollut pitkälle toistasataa. Joskus olen saanut haastattelijan, mikä on ylellistä. Useinkaan se ei ole mahdollista eikä suinkaan välttämätöntä, mutta haastattelijan matkassa esiintyminen on usein mielenkiintoisempaa ja aina … Lue lisääHyvä haastattelija

Vietin maaliskuun Japanissa, enimmäkseen Tokiossa mutta myös Kiotossa. Matkan ja Sei Shonagonin innoittamana kirjoitin listoja. 900-luvulla Heiankyrossa eli nykyisessä Kiotossa elänyt Sei Shonagon oli hovinainen, joilla ei ollut juuri muuta tekemistä kuin kaunistautua, odotella ja kirjoittaa waka-runoja. Siitä johtunee Sein hämmästyttävä tarkkanäköisyys. Hänen Tyynynaluskirjansa luettelot ovat kummallisen tunnistettavia, vaikka kirjoittajan huomioista on kulunut tuhat vuotta. … Lue lisääAsioita ulkomailla