Äiti, yrittäjä ja käsikirjoittaja.
Lainaan taas kerran Sei Shonagonin tuhat vuotta sitten keksimää kirjallisuusgenreä eli listoja asioista. Sattuneesta syystä listaan asioita, joita on vaikeata, suorastaan vastenmielistä aloittaa. Kysymys on nimenomaan aloituskitkasta. Kun hommaan
Mitä kirjailija itse asiassa tekee? Istuu läppärinsä ääressä ja ajattelee syvällisiä? Tarjottujen töiden aikataulut kertovat usein harhaluulosta, että kirjailijalla on runsain mitoin vapaata aikaa. Todellisuudessa
Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun huonoja sopimusehtoja kiroillessani olen saanut nerokkaan neuvon: Koeta neuvotella! Aivan. Tuo vaihtoehto ei tosiaan olisi omaan aivokuoreeni välähtänyt…
on hyödyllistä tehdä inventaario, silloin huomaa, mitä kaikkea onkaan vuoden mittaan puuhannut
Ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää, todistetaan lastenlaulussa. Suomessa on viehättävä tapa antaa lahjaksi villasukkia tai lapasia eli Tampereella tumppuja ja Pohjanmaalla rasoja, useimmin
Häpeämättömän nurkkapatrioottisin ynnä joulukaupallisin motiivein listaan lukemiani Pirkkalaiskirjailijoiden kirjoja, joita ilmestyy niin paljon, että kaikki eivät ole käsiini osuneet. Pahoittelen listan puutteellisuutta! Esimerkiksi Peltoniemi, Romppainen,
Muuttumisen aika on pahin, ne ensimmäiset kaksi vuotta. Alussa on äiti, jonka tunnen ja johon olen kiintynyt ja jonka muisti hiukan pätkii. Kahdessa vuodessa tuttu
Tänään on Tove Janssonin päivä. Nähtyäni hienon Tove-elokuvan ryhdyin viime talvena lukemaan muumikirjoja uudelleen, aikuisen silmin. Aloitin viimeisimmästä eikä aluksi pitänyt enempää lukeakaan, mutta kuinka
