Aina kun apurahoista tulevat myönnöt ja hylsyt, keskustellaan somessa, miksi joku sai ja miksi toinen ei. Kysellään myös päätösten myöntöprosessista. Yritän avata julkisen puolen apurahojen myöntämistä. Olen valtion kirjallisuustoimikunnassa, joka on toinen kaunokirjallisuudelle apurahoja myöntävä taho. Toinen on kirjastoapurahalautakunta. Nämä kaksi elintä ovat riippumattomia toisistaan, ja niissä istuvat eri ihmiset, mikä on hyvä. Väki myös … Lue lisääKuka saa apurahan ja miksi?

Onko olemassa aistien ulkopuolista havainnointia? On. Jokaisen aivoissa on evolutiivisesti vanhin osa, joka ei ole kosketuksissa aisteihin. Se saa informaationsa vain aivoilta, ja se uskoo saamiinsa viesteihin. Koeteltu konsti vakuuttua tästä on ajatella sitruunan imeskelemistä. Suuhun hulahtaa sylkeä, koska liskoaivo uskoo, että suussa on sitruuna. Jostain self help -kirjasta jäi mieleeni luettelo, joka ulkomuistista siteeraten … Lue lisääPuhu kuin ihmiselle

Eduskuntavaalien yhteydessä Kirjailijaliitto järjesti useita vaalipaneeleja. Tampereen tilaisuudessa kuuntelin Johanna Hulkon kertomusta työpäivästään  ja minua kiinnosti kovin, mitä joku toinen kirjailija työpäivänsä aikana tekee. Seuraavaksi alkoi kiinnostella, mitä ihmettä itse olen viime viikolla tehnyt, kun tuntuu, etten saanut aikaan mitään. Näin se viikko vierähti: Maanantaina Kirjailijavierailin Kangasalalla. Kolme yli sadan oppilaan koululaisryhmää, ystävällisiä ja aktiivisia. … Lue lisääViikko vilahti

Lehteen painettava haastattelu tuntuu painavammalta asialta kuin kirjastossa tai kirjamessuilla tapahtuva kirjailijahaastattelu. Lehtihaastattelusta jää konkreettinen jälki, teksti ja kuvia. Olen toimittajana haastatellut satoja ihmisiä, kirjailijana olen ollut myös pöydän toisella puolella. Haastattelija ja haastateltava tekevät yhteistyötä, jonka päämäärä on saada aikaan hyvä, luettu juttu. Parhaassa tapauksessa juttu jättää lukijoihin muistijäljen. Nykyään ei enää ”myönnetä haastattelua” … Lue lisääHaastattelu

Kirjoitusoppaat ovat innostavia. Niitä ei tarvitse eikä pidä uskoa kirjaimellisesti, ja jostain oppaasta saa toisessa elämän- ja kirjoitustilanteesta enemmän irti kuin toisesta. Toiset oppaat ovat filosofisia, toiset käytännöllisiä, jotkut elämänkerrallisia. Luen kirjoitusoppaita jatkuvasti ja ilahdun, kun niitä ilmestyy. Luen niitä varsinkin jumitilanteessa tai tuskitteluvaiheessa. Koska kirjoitan myös draamaa, listalla on draaman kirjoitusoppaitakin. Ne tekevät hyvää … Lue lisääKirjoitusoppaat insipiroivat

Mitä romaanin kirjoittaminen merkitsee kirjoittajalleen? Mitä se hänelle tekee? Se muuttaa ihmistä. Romaanin kirjoittaminen on iso ja työläs projekti. Se vaatii sitkeyttä ja omistautumista. On sitouduttava suorittamaan urakka loppuun saakka. On tehtävä kaikki se työ ja oheistyö, joka vaaditaan, että teksti etenisi viimeiselle liuskalle asti. Romaanin kirjoittaminen ei tietenkään ole ainoa urakka, joka ihmistä muuttaa. … Lue lisääMitä tarkoittaa romaanin kirjoittaminen?

Romaanin aihe ei ole vähäinen asia. Totta on, että mistä tahansa voi kirjoittaa hyvin ja että romaani kestää lähes mitä vain. Kirjan voi kirjoittaa vaikka paidan valitsemisesta ja kakkososan sen pukemisesta ylle. Niin kuin tiedämme, Volter Kilpi kuvaa Alastalon salissa yhtä iltapäivää ja Kustavin varakkaamman väen kokousta, jossa harkitaan parkin rakentamista. Kirjalla on pituutta 827 sivua, joista … Lue lisääAihe

Vuodet 2017 ja 2018 olivat supervuosia, koska olen kirjoittanut kaksi sisällissotaan liittyvää romaania. Vuoden 2017 alussa ilmestynyt Lahtarit sai ällistyttävästi huomiota, ja näiden kahden vuoden aikana toteutui paljon esiintymisiä, haastatteluja ja paneelikeskusteluja sekä kolme näytelmää, joissa olin osatekijänä mukana. Muutakin ihmeellistä vuosiin sisältyi. Sain Anni Swan mitalin. Pääsin Kirjailijaliiton delegaatiossa Pekingiin tapaamaan suomen kielen opiskelijoita ja kuukaudeksi … Lue lisääKrapula supervuosien jälkeen

Kun kirjoittaja ryhtyy teostansa kirjoittamaan, hänellä on tulevasta mielikuva. Se voi olla epämääräinen tai sanallisesti vaikeasti ilmaistava. Mielikuva liittyy tyyliin, pituuteen, tunnelmaan, väriin, kieleen tai henkilöihin. Omat mielikuvani ovat olleet hataria mutta konkreettisia; niihin on sisältynyt aistimellinen asia, vaikkapa karhean tuntu iholla tai ankea, kostea, pahalta haiseva ympäristö. Ne ovat myös sisältäneet vertauskuvallisen tason. Tällaisia … Lue lisääTällainen tästä tuli

Vuonna 2018 tuli sisällissodasta kuluneeksi 100 vuotta. Koska olen kirjoittanut aiheesta kaksi romaania, kaksi novellia ja puolikkaan näytelmää (toisen puolen Heini Tola) se näkyi ja tuntui. Vuosi oli kuten edellinenkin, esiintymisten aikaa: yli 100 esiintymistä tai haastattelua ympäri Suomea, edellisvuonna saman verran. Tilaisuudet olivat antoisia, ja on tervehdyttävää, että sisällissodan kauheuksia käsitellään ja sukutarinoita kerrotaan. Oli hienoa, … Lue lisääVuosi 2018 meni