Koska sidonnaisuutensa pitää ilmoittaa, tiedotan heti alkuun, että olen lukenut pari kavereiden kirjaa ja tykännyt kovasti, mutta objektiivinen en niiden suhteen ole. Kirjat ovat kovin erilaiset. Ensimmäinen on Johanna Hulkon Vähäisiä tyyppivikoja (Atena 2020), tragikoominen tarina suomalaisesta Saab-miehestä sukkuloimassa autojen ja naisten ristipaineessa. Toinen on Marjut Helmisen Pilven piirtäjä (Partuuna 2020), uskomaton elämäntarina, jonka takana … Lue lisää Kaverikirjoja

Suokaa anteeksi klikkiotsikko, joka on bloginpitäjän itsekästä huomiohakuisuutta. Muutama päivä sitten ilmestyi esseeantologia Väinö Linna – tunnettu ja tuntematon. Kirjan toimituskunta on arvovaltainen: kotimaisen kirjallisuuden professori Jyrki Nummi ja Suomen historian professori Pertti Haapala sekä kirjallisuudentutkijat Maria Laakso ja Toni Lahtinen. Kustantaja WSOY kuvailee kirjaa näin: “Esseissä tarkastellaan esimerkiksi Päämäärää, Mustaa rakkautta, Tuntematonta sotilasta ja Pohjantähti-trilogiaa, teosten filmatisointeja, teatterisovituksia ja … Lue lisää Onko Pentinkulmalla homoja?

Viikon kuluttua, tarkemmin sanottuna sunnuntaina 2.8. kello 16 Urjalan säätiötalolla on monologinäytelmän Nuoret sotilaat ensi-ilta. Kutkuttavan jännittäviä aikoja siis tekijäryhmälle. Näytelmän ohjaa Esa-Matti Smolander ja monologit esittää Akseli Kouki. Teksti ei ole minun vaan olen koonnut sen aidoista rintamakirjeistä ja muistelmista. Tähän ratkaisuun päädyttiin ensimmäisten suunnitelmien kariuduttua. Näytelmällä on ollut erittäin mutkikas tie, jolla viimeisimpänä … Lue lisää Liian nuoria sotaan

Tein uudenvuodenlupauksen, että pidän kirjaa talouteen saapuvista ja täältä lähtevistä kestokulutustavaroista. Puolivuotisraportti seuraa. Jätin luettelosta pois kirjat, joita posti kantaa minulle selkä vääränä, koska olen valtion kirjallisuustoimikunnassa. Olen itsekin ostanut kirjoja kymmenisen kappaletta, ja ne olisi pitänyt tunnustaa. Lieventävä asianhaara on, että kaikki ovat työhön tarvitsemiani lähdeteoksia. Lupaan ryhdistäytyä ja lisätä ostetut kirjat loppuvuoden tilinpitoa … Lue lisää Tavarat, lähteneet ja saapuneet

Äitini kuolemasta tulee tänään, 6.6. kuluneeksi seitsemän vuotta. Äidin vei viidessä vuodessa nopeasti ja julmasti edennyt Alzheimerin tauti. Kuollessaan hän oli luuta ja nahkaa, sillä hän ei ollut syönyt enää aikoihin. Hän oli lähes 90-vuotias. Olin ollut äitiini hyvin kiintynyt ja välimme olivat hyvät. En surrut hänen kuolemaansa, sillä olin surrut ja ahdistunut viisi vuotta. … Lue lisää Äidit vain

Tänä vuonna joulukuussa sata vuotta täyttävää Väinö Linnaa lähestytään tavallisesti hänen teostensa painokkaan sisällön kautta. Siksi päätin miettiä Linnan tekstien muodollisia, kaunokirjallisia ansioita. Niitä voisi olla lukuisia, mutta pitäydyn viiteen kohtaan, jotka ensimmäiseksi mieleen tulivat. Nämä havaitsin: Linna on peto rakentamaan jännitettä, suspensea. Tämä näkyy etenkin Tuntemattomassa sotilaassa, joka on kuin trilleri. Tosin emme jännitä … Lue lisää Linnan konstit

Olen eristyksessä. Päiväni venyvät ja vanuvat muodottomiksi. Aika tahmautuu, siitä ei saa kiinni. Viikosta on kadonnut  ryhti – en tiedä, onko maanantai vai keskiviikko. Siitä huolimatta, että kolmekymmentä vuotta olen ilman ongelmia tehnyt töitä kotona, näissä samoissa olosuhteissa. Olen silti etuoikeutettu, sillä kirjoitustyötäni voi erinomaisesti tehdä yksinään kotona. Minun on joka aamu kirjoitettava itselleni tehtävälista, … Lue lisää Havaintoja eristyksestä

Kirjailija Kristiina Harjula on kirjoittanut kertovan tietokirjan alkoholistin läheisistä. Kirjan nimi on Loukussa ja sen kansikuvassa on alassuin käännetty juomalasi. Mieleen tulee lasin alle pyydystetty ampiainen, joka sinkoilee hädissään seinästä toiseen, surraa epätoivoisesti, kopsahtelee lasiin ja satuttaa itsensä, mutta mitään ei mahda eikä pois pääse. Lasi on vahvempi. Alkoholismista ja alkoholisteista on kirjoitettu paljon, läheisistä … Lue lisää Loukussa sekä alkoholisti että läheinen

Kirjoittamassa on ilmestynyt. Kannen hurmaava kuva on runoilija ja kuvataiteilija Tiina Poutasen Mäyrämieli. Olen siitä onnellinen. Julkkarit pidän tässä ja nyt, näin virtuaalisesti. Antti Kannon kuvaamasta videosta näet terveiseni. (Olin oikein kirjoittanut asiallisen esittelytekstin, mutta kuvaaja pilkkasi sitä sydämettömästi ja sanoi esiintymiseni olevan kankeaa ja tylsää. Hän kysyi, tiedänkö mitä olen tehnyt ja kenelle kirjani … Lue lisää Kirjoittamassa – kumppani kirjoittajalle

Lopultakin Yle esittää televisiosarjan, jonka pääosassa eivät ole hiuksiaan huiskuttelevaiset kolmikymppiset blondit vaan seniorit. Riitta Havukainen esittää itsensä ikäistä poliisia. Rikoksien uhrit ovat iäkkäitä naisia. Päähenkilön aviomies sairastaa dementiaa. Kaiken kruunaa se, että komea espanjalaispoliisi ei ole kiinnostunut nuoresta ja nätistä kollegastaan vaan itseään vanhemmasta suomalaispoliisista.