Useimmilla viherkasveillani on historia, koska olen saanut ne joltakulta ja muistan hyvin, keneltä ja milloin. En ole viherpeukalo, mutta puutalossa viherkasvit viihtyvät.
Aloitetaan kahdesta kasvista, joilla on pitkä kirjallinen sukupuu. Rönsylilja nimeltään Tshehovin syrjähyppy on peräisin Anton Tshehovin kotimuseosta. Sieltä on ensimmäisen alun napannut kirjailija Tytti Parras, jonka on antanut pistokkaan Kirsi Kunnakselle. Tämä on antanut pistokkaan Juhani Syrjälle, jolta sellaisen on saanut Päivi Alasalmi. Häneltä on peräisin minun rönsyliljani.
Toinen kirjalliset juuret omaava kasvi on cissus, joka on peräisin Vexi Salmen taloudesta ja on sieltä kulkeutunut sisarensa eli Tuija Välipakan äidin kautta Tuijalle ja sieltä minulle, Hattulan kirkkovisiitin kautta viime kesänä.
Tuoksupielikin pistokas on saatu sanataidekouluttaja-kirjailija Päivi Haanpäältä. Kasvi rehottaa ja tuoksuu voimakkaasti sitruunalle, kun sen lehtiä pöyhöttelee.
Rahapuun olen saanut hyvin, hyvin pienenä lahjaksi toimittaja-tietokirjailija Terhi Frimanilta, muistaakseni esikoisromaanini ilmestymisen johdosta melkein parikymmentä vuotta sitten.
Aloe on peräisin toimittaja-kirjailija Marika Riikosen taloudesta.
Posliinikukka on hyvin pieni. Sain alun lapsuusystävältäni Kaija Kiurulta viime kesänä. Ei ole kuollut mutta ei ole kasvanutkaan. Neljä lehteä edelleen, mutta toivossa on hyvä elää.
Mooseksenkehdon eli taskujuorun sain kaveriltani Pekka Oksaselta.
Hurjasti kasvavan ja rehottavan vaahtera-ailion sain omakotiyhdistyksen puuhamieheltä Juhani Skogbergilta.
Juoru ja kummallinen kaktus ovat peräisin Vasemmistoliiton toimiston muuttokirppikseltä. Ne olivat kuoleman kielissä ja Ulla-Leena Alppi osti ne minulle. Olisin ostanut itsekin, mutta hän tahtoi antaa lahjan.
Anopinhammas on peräisin TV2:sta, jossa olin töissä jonkin aikaa.
Nukkumatin olen saanut tädiltäni Sirkalta 25 vuotta sitten, kun muutin tähän taloon. Kasvia on nuorennettu monta kertaa.
Samalta muuttoajalta on muutama muukin kasvi, kuten yli kaksimetrinen pylvästyräkki, jonka ostin viisisenttisenä nysänä. Samalla ostin kaktuksen ja jonkinsortin traakkipuun jotka ovat hengissä edelleen. Silloin myös pistin multaan appelsiinipuun siemenen. Puu saa nykyään ylleen sekä joulukoristeet että vappuserpentiinit.
Miniappelsiinipuun ostin Nekalan suurjaosta ehkä kymmenen vuotta sitten. Se tekee toisinaan pieniä, kirpeitä hedelmiä. Samasta paikasta on peräisin myös toinen orkideani. Koska niitä myytiin kahdella eurolla ja ne olivat kituvan näköisiä, minun kävi sääliksi kasviparkoja. Ostin kaksi, toinen kuoli, toinen jatkaa eloaan ja kukkii melkein joka vuosi.
Toisen orkidean ostin Koskikeskuksesta, koska se oli niin kaunis. Se on kukkinut violetti-valkoisin kukin monta kertaa, mutta ei viime vuonna.
Pasuunakukat olen ostanut pistokkaina. Ensimmäisenä vuonna halla vei kukat, mutta viime kesänä kukkivat hienosti. Ne tuoksuvat huumaavan voimakkaasti.
3 kommenttia artikkeliin ”Viherkasvien historia”
Hyvä Viherpeukalo,
ei tuohon puutalo riitä, minäkin asun sellaisessa 😉
Kyllä niitä viherkasveja pitää hoitaakin.
kunhan ei hoida liian hyvin ja hukuta kasveja kastelemalla, pieni huolimattomuus on hyväksi
Suvussamme on kukkanen nimeltään ”tokruusu”🥰. Niin mikä? Helenamummoni Vpl. Pyhäjärven Sakkolan kylästä toi evakkomatkallaan ruusuntaimen Punkalaitumen Suttilaan. Isäni perhe sai Vennamon avustuksella maaläntin ja talo rakennettiin. Ruusu istutettiin ikkunan alle. Usko-setäni totesi kysyjälle, että : ”tok’ ruusuha hää on”. .Tokruusu on levinnyt ympäri Suomen meille serkuksille. Suttilan talo lahoaa pystyyn😪. Pirjo Kuusniemi