Äiti, yrittäjä ja käsikirjoittaja.
Tein uudenvuodenlupauksen, että pidän kirjaa talouteen saapuvista ja täältä lähtevistä kestokulutustavaroista. Puolivuotisraportti seuraa. Jätin luettelosta pois kirjat, joita posti kantaa minulle selkä vääränä, koska olen
Äitini kuolemasta tulee tänään, 6.6. kuluneeksi seitsemän vuotta. Äidin vei viidessä vuodessa nopeasti ja julmasti edennyt Alzheimerin tauti. Kuollessaan hän oli luuta ja nahkaa, sillä
Tänä vuonna joulukuussa sata vuotta täyttävää Väinö Linnaa lähestytään tavallisesti hänen teostensa painokkaan sisällön kautta. Siksi päätin miettiä Linnan tekstien muodollisia, kaunokirjallisia ansioita. Niitä voisi
Olen eristyksessä. Päiväni venyvät ja vanuvat muodottomiksi. Aika tahmautuu, siitä ei saa kiinni. Viikosta on kadonnut ryhti – en tiedä, onko maanantai vai keskiviikko. Siitä
Kirjailija Kristiina Harjula on kirjoittanut kertovan tietokirjan alkoholistin läheisistä. Kirjan nimi on Loukussa ja sen kansikuvassa on alassuin käännetty juomalasi. Mieleen tulee lasin alle pyydystetty
Kirjoittamassa on ilmestynyt. Kannen hurmaava kuva on runoilija ja kuvataiteilija Tiina Poutasen Mäyrämieli. Olen siitä onnellinen. Julkkarit pidän tässä ja nyt, näin virtuaalisesti. Antti Kannon
Lopultakin Yle esittää televisiosarjan, jonka pääosassa eivät ole hiuksiaan huiskuttelevaiset kolmikymppiset blondit vaan seniorit. Riitta Havukainen esittää itsensä ikäistä poliisia. Rikoksien uhrit ovat iäkkäitä naisia. Päähenkilön aviomies sairastaa dementiaa. Kaiken kruunaa se, että komea espanjalaispoliisi ei ole kiinnostunut nuoresta ja nätistä kollegastaan vaan itseään vanhemmasta suomalaispoliisista.
Aina on vähemmän jaettavaa kuin hakijoita, siksi hyvä hakemus on parempi kuin huono. Useimmat hakemukset ovat kuitenkin hyviä mutta apurahaloton onnistumisprosentti on nykyään vähäinen eli
Pari vuotta olen ollut työryhmässä, joka on tehnyt aapista ja sen jatkoksi toisen luokan lukukirjaa. Ystävien aapinen on nyt valmis ja lukukirjakin loppusuoralla. Työryhmässä on
